lauantaina, helmikuuta 06, 2010

Andrea Maria Schenkel; Hiljainen kylä

Syrjäiseltä Tannödin maatilalta löydetään kokonainen perhe raa'asti murhattuna. Vuoden 1955 hyinen talvi on taittumassa kevääksi, ja sodan arvet ovat vasta umpeutuneet. Nyt verta on taas vuodatettu ja pienen Einhausenin kyläyhteisön asukkaiden turvallisuudentunne on murskattu.

Todistajanlausunnoissaan kyläläiset eivät peittele tunteitaan. He puhuvat suoraan ja armotta murhatusta perheestä, josta kukaan ei oikeastaan pitänyt. Jotain omituisen kieroa heissä oli. Jotain kieroa on myös pikkukylän asukkaissa. Puheenvuoron saavat tutut ja ohikulkijat - murhatun kahdeksanvuotiaan Mariannen opettaja, kylän postinkantaja, maatilan entiset työntekijät. Pappilan keittäjätär on nähnyt itsensä Luciferin seisomassa metsänlaidassa murhapäivänä.

Todentuntuisia todistajankuvauksia rytmittävät pahaenteiset rukoukset. Taustalla kuiskii tuntemattoman kertojan ääni.

Schenkel on kehittänyt oivaltavan kerrontamuodon ja jättää lukijan pääteltäväksi, kuka on murhaaja. Hiljainen kylä oli Saksan myydyin esikoisromaani vuonna 2006. Kirja pohjautuu 20-luvun ratkaisemattomaan murhatapaukseen.

***

Vau, todellakin erilainen jännäri! Teos on kerralla ahmaistavaa kamaa niin lyhyytensä kuin koukuttavan tunnelmansa takia. Kerronta lyö laudalta kaikki tutut ja tunkkaiset jännärigenren kaavat ja on sen puolesta ilahduttavaa luettavaa. Itse tarina on karu ja ruma. Lohduttomat elämänkohtalot purkautuvat todellakin kohtalokkaalla tavalla.

Suosittelen lukijoille, jotka kaipaavat kirjahyllyynsä uusia tuulia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥