lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Jussi Valtonen; Siipien kantamat

"Syyllisyys - osoittaako se, että on jo ajauduttu väärille raiteille vai onko huono omatunto nimenomaan moraalin tae, joka varmistaa ettei mitään väärää pääse tapahtumaan?"

Juhani on lukion äidinkielen opettaja. Hän on jokin aika sitten eronnut vaimostaan Hannasta, jonka kanssa elettyjä vuosia reunusti traaginen menetys. Syksyllä kouluun tulee uusi oppilas, Yhdysvalloista muuttava Marianne, johon Juhani kiinnittää heti huomiota. "Tämän henkilön kanssa haluan olla samaa mieltä, silloinkin kun olen eri mieltä."

Siipien kantamat on taitavasti kirjoitettu ihmissuhdedraama, joka kysyy kipeitä kysymyksiä elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta. Jussi Valtonen on aikaisemmin julkaissut kaksi romaania, Tasapainoilua (2003) ja Vesiseinä (2006, molemmat Like). Hän on koulutukseltaan psykologi.

***

Minun pitäisi ihan selkeästi unohtaa dekkarit vähäksi aikaa ja paneutua enemmän suomalaiseen kertomakirjallisuuteen. Valitettavasti vastaan on tullut pettymyksiä genren suhteen, mutta tässä on taas oivallinen esimerkki siitä, miten suomalainen mies osaa kirjoittaa.

Tarina on melankolisella tavalla mukaansatempaava ja ei sorru imelyyksiin, vaikka rakkaudesta kertookin. Eikä pelkästään rakkaudesta, vaan ylipäätään elämästä, kuolemasta. Pidän tällaisesta pohdiskelevasta kerronnasta, kunhan se ei sorru turhan korkealentoiseksi. Henkilöhahmot alkoivat heti elää omaa elämäänsä pääkopassani ja tunnelmaan oli helppo hypätä mukaan.

Hyvä, ajatuksiaherättävä kirja.

2 kommenttia:

  1. KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ!! Kiva kun säkin tykkäsit! Mä olin ihan hämmentynyt kun luin tämän kun en ollut odottanut mitään ja se oli niin tosi hyvä. Erityisesti kieli. Tiivistät hyvin arviossasi. Pitäisikin lukea nuo muut Valtoset.

    VastaaPoista
  2. Ihan totta Anni, mullekin tuli kirjan jälkeen sellainen fiilis, että täytyisi lukea muutkin kirjailijan teokset!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥