Rikosylitarkastaja Mark Lapslie uskaltautuu ulos syrjäisestä mökistään vain iltaisin, hiljaisuuden vallitessa. Hänen neurologinen vaivansa, synestesia, joka sekoittaa ääni- ja makuaistimukset keskenään, on tuhonnut hänen avioliittonsa ja uhkaa nyt päättää hänen loistavan uransa Essexin poliisissa.
Myös nuori Carl Whitley liikkuu vasta hämärän laskeuduttua. Päivisin hän hoitaa huonokuntoista isäänsä. Lisäksi Whitley on kylmäverinen murhaaja. Hän on juuri surmannut tunnetun TV-julkkiksen ja räjäyttänyt taivaan tuuliin huono-onnisen työmatkalaisen läheisellä juna-asemalla.
Murha-aallon turhauttama poliisijohto kutsuu Lapslien sairauslomalta takaisin töihin – potkujen uhalla. Tapaukset hämmentävät kokenutta rikosylitarkastajaa. Surmien tekotavat ovat aivan erilaiset eikä uhrien välillä tunnu olevan mitään yhteyttä. Onko Lapslie saanut vastaansa murhaajista pahimman – mielipuolen joka surmaa pelkästä tappamisen ilosta?
Tutkimusten edetessä Lapslien terveydentila heikkenee, ja hänelle jää kaksi vaihtoehtoa: myöntää tappionsa tai kääntää harvinainen sairautensa voitokseen.
***
Huomaan kyllä oman mielikuvituksen puutteen kirjastossa lukemista valitessa. Yleensä tulee lainattua"taattua tavaraa" eli niiden kirjailijoiden kirjoja, joiden aiempia teoksian on lukenut, tai joita on jossain kehuttu.
McCreryn Myrkynkeittäjä oli kelpo dekkari, ei mikään kirjallisuuden helmi, mutta silti edukseen genrestä erottuva romaani. Olihan minun siis kirjailijan uusinkin luettava.
Tässä Lapslien tarina jatkuu ja oikeastaan tuosta yllä olevasta tekstistä kaikki olennainen kirjan juonesta selviääkin. Se, mikä erottaa tarinan "tavisjännäristä", on Lapslien sairastama tauti synestesia. Teos keskittyykin pitkälti taudin kuvailemiseen kiinnostavalla tavalla. Muuten henkilöhahmot jäävät ohuiksi ja alkuun tuskailin juonen latteutta. Jossain vaiheessa pääsin kirjan makuun ja ihan ok lukuelämys tämä alkukankeudesta huolimatta oli.
Hyvää Pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥