perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

Helene Tursten; Lasipaholainen

Maaliskuisena yönä eräällä pienellä paikkakunnalla lähellä Göteborgia tapahtuu kammottava kolmoismurha. Kirkkoherra Sten Schyttelius, hänen vaimonsa Elsa sekä heidän poikansa Jacob löydetään kotoaan ammuttuina. Uhrien verellä on piirretty näyttöpäätteelle ylösalaisin oleva pentagrammi, joka symboloi paholaisen kasvoja.


Kun ylikonstaapeli Irene Huss Göteborgin väkivaltarikosyksiköstä alkaa tutkia tapausta, paljastuu että kirkkoherra oli poikansa avulla päässyt seurakunnassa tuhojaan tehneiden saatananpalvojien jäljille. Mutta mitä pidemmälle Irene Huss tutkimuksissaan pääsee, sitä vakuuttuneempi hän on siitä, että avain rikoksen ratkaisuun on perheen ainoa eloonjäänyt, Schytteliusten salaperäinen tytär Rebecka.

Lasipaholainen on Helen Turstenin neljäs hyytävä romaani ju-jutsua harrastavasta eteläruotsalaisesta naisylikonstaapeli Irene Hussista. Sarjan kolmannesta dekkarista Tatuoitu torso tehdään parhaillaan elokuvaa, ja viidestä muusta Irene Huss -romaanista tehdään televisiosarja. Parhaan pohjoismaisen rikosromaaniperinteen mukaisesti Turstenin dekkareissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.

***

Tursten on mielestäni kummallisen epätasainen kirjailija, tai sitten vika on omassa tasapainossani... Jotkut hänen kirjoistaan ovat hyviä, toiset taas jäävät auttamatta keskinkertaisen alapuolelle. Tämä dekkari ei iskenyt. Juoni mutkitteli omia reittejään ja mielestäni koko kirja oli ristiriitainen; murhathan olivat hirvittäviä, mutta pääpoliisi Irene Huss senkun nautti siitä, että pääsi tutkinnan ohella toistuville Lontoon matkoille. Näillä matkoilla maistui - kieltämättä herkullisen kuuloiset - ruuat ja nähtävyyksiäkin ihmeteltiin monen sivun verran.

Ehkä olen vain tottunut Wallanderin tyylisiin melankolisiin päähenkilöihin, jotka juttuja tutkiessaan masentuvat maailman pahuudesta.

No. Tämä oli tällainen kohtuu viihdyttävä mutta mitäänsanomaton jännäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥