lauantaina, elokuuta 07, 2010

Camilla Läckberg; Kivenhakkaaja

Fjällbackalainen hummerinkalastaja löytää merrastaan hukkuneen pikkutytön ruumiin, ja hirvittävää tapausta pidetään ensin onnettomuutena. Ruumiinavauksessa käy kuitenkin ilmi, että tytön suussa on jälkiä makeasta vedestä ja saippuasta. Joku on hukuttanut tytön sisätiloissa, riisunut ruumiin ja heittänyt sen lopuksi mereen. Kuka on tappanut 7-vuotiaan Saran näin julmasti? Miksi?

Patrik Hedström ja hänen kollegansa Tanumsheden poliisilaitoksella joutuvat jälleen keskelle monimutkaista murhatutkimusta. Patrikin tyttöystävä Erica on juuri saanut heidän ensimmäisen lapsensa, ja suurena apuna raskaiden ensimmäisten viikkojen aikana on ollut juuri pienen Saran äiti. Fjällbackan idyllisen ulkokuoren alla piilee toinen todellisuus - naapurivihaa, sukujen välisiä konflikteja ja jotakin vielä synkempää.

Tarinan varhaisimmat jäljet vievät 1920-luvulle: joskus menneisyys ei vain päästä otteestaan.

Kivenhakkaaja on nuoren (s. 1974) Camilla Läckbergin kolmas rikosromaani ja samalla hänen läpimurtoteoksensa. Läckbergin kirjojen oikeuksia on toistaiseksi myyty Suomen lisäksi Norjaan, Tanskaan, Islantiin, Färsaarille, Isoon-Britanniaan, Saksaan, Ranskaan, Hollantiin, Puolaan, Slovakiaan, Espanjaan, Kreikkaan, Venäjälle, Japaniin ja Brasiliaan. Neljästä ensimmäisestä romaanista on tekeillä tai jo tehty tv-sarja. Läckbergin seitsemäs dekkari on juuri ilmestynyt Ruotsissa, jossa yksinomaan hänen kirjojensa pokkariversioita on myyty yli miljoona.

***

Haa, taas jännäri, jota luki ahmimalla! Läckbergistä tulee tällä menolla vielä yksi suosikkikirjailijoistani.

Tämä teos oli astetta synkempi Saarnaajaan verrattuna. Mitä muuta voisi odottaakaan, kun kyseessä on lapseen kohdistuva rikos. Välillä tuntui siltä, että Läckbergin henkilöhahmojen edustama pahuus oli suorastaan epäinhimillistä. Valitettavasta näin ei kuitenkaan ole. Kyllähän tällaista tapahtuu.

Kirjan kulkua olisi mukava ruotia syvemminkin, mutta juoni on niin hienosti rakennettu, etten uskalla paljastusten takia sitä -taaskaan- tehdä. Sivujuonista (joita niitäkin kirjassa riitti) sen verran, että tässä "pääpari" Patrik ja varsinkin Erica pääsevät tutustumaan varsin työlääseen ja epäilyttävän tutun kuuloiseen vauva-arkeen.

Ainoa miinus kirjassa on se, että loppuratkaisun arvasi turhan aikaisessa vaiheessa. Jonkinlainen syy tapahtumille tosin löytyy vasta viimeisiltä sivuilta.

3 kommenttia:

  1. Mie taas luen LIIKAA jännäreitä ;) Kirjastosta varauksessa uusimmat Läckbergit mutta myös pari aivan toisen tyyppistä kirjaa.

    VastaaPoista
  2. Läckbergistä on tulossa hyvää vauhtia minunkin suosikkini. Olen lukenut kaikki, mitä häneltä on tähän mennessä suomennettu.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥