sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Inger Frimansson; Varjo vedessä

Justine Dalvik tappoi kiusaajansa kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen hänen elämänsä on kulkenut rauhallisesti ja kiinni jäämisen riski pienenee päivä päivältä. Menneisyydestä alkavat kuitenkin kiinnostua sekä poliisi että vainajan suku. Jäljet johtavat Justinen suureen kivitaloon Mälarenin rantaan. Justine tuntee köyden kiristyvän kaulansa ympärillä, ja uhri alkaa pyrkiä pintaan järven pohjasta ...

Varjo vedessä sai Ruotsin Dekkariakatemian palkinnon vuoden 2005 parhaana rikosromaanina.


***

Olihan se luettava tämä itsenäinen jatko-osa kirjalle Hyvää yötä, rakkaani. Mielestäni Varjo vedessä oli vielä edeltäjäänsä onnistuneempi, ja syvensi puistattavasti Justinen menneisyyttä.

Kuusi vuotta sitten tapahtunutta katoamista tarkastellaan teoksessa monien eri henkilöiden näkökulmista, ja minusta on hienoa se, kuinka kirja alkaa siitä, mihin useammat dekkareista päättyvät. Yleensähän tapahtuu murha ja sitten se selviää. Tämä teos valottaa värikkäästi kuinka tragedian vaikutukset tuntuvat aina lähiomaisista murhaajaan itseensä.

Kuten takakannessa sanotaan, kirja on syvästi ymmärtävä. Aamenet sille. Lukija voi helposti tuntea yhdessä kirjailijan kanssa myötätuntoa kaikkia kirjan henkilöitä kohtaan. Ja suorastaan toivoa, että tämä murha jäisi kaikesta huolimatta ratkaisematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥