perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Pasi Ilmari Jääskeläinen; Harjukaupungin salakäytävät

Kustantaja Olli Suomisen elämän kulissit ovat kohdallaan: on perhe, omakotitalo harjun kupeessa, luottamustoimia ja kustantamo, joka menestyy vähintäänkin kohtuullisesti. Sitten kuvaan ilmestyy lapsuudenihastus ja menestyskirjailija Kerttu Kara, joka kaikkien yllätykseksi haluaa julkaista seuraavan kirjan kotikaupungistaan ja erityisesti sen salakäytävistä. Lapsuusmuistot, unet ja elokuvat vieraannuttavat Suomisen keski-ikäisen miehen arjesta, kunnes tapahtuu jotain, minkä myötä elämä muuttuu pelottavan kiinnostavaksi. Pakon edessä hän joutuu luopumaan kaikista periaatteistaan. Kun harjukaupungin salakäytäviin uskaltautuu, ei ikinä tiedä, minne päätyy.

Pasi Ilmari Jääskeläisen toisesta romaanista on painettu kaksi eri versiota, joissa on erilaiset loput. Harjukaupungin salakäytävät -romaanin versiot eroavat toisistaan parisenkymmentä sivua ennen viimeistä sivua. Toisen lopun lukija löytää kirjansa lopussa olevasta www-osoitteesta.

Pasi Ilmari Jääskeläinen (s. 1966) on jyväskyläläinen kirjailija ja äidinkielen opettaja. Hänen ensimmäinen romaaninsa Lumikko ja yhdeksän muuta ja novelli-kokoelmansa Taivaalta pudonnut eläintarha ovat olleet arvostelumenestyksiä. Jääskeläisen novelleja on käännetty englanniksi, saksaksi ja viroksi.


***

Kuumehuuruissa kirjan luin ja kuumehuuruissa täällä yritän kirjasta jotain mokelta...

Olin aivan innoissani Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -teoksesta, joten odotukset uusimmalle olivat huipussa. Tässä romaanissa on paljon samaa kuin edeltäjässään, esimerkiksi mystinen ilmapiiri, jotenkin vinksallaan oleva todellisuus ja lapsuuden muistelot. Toisaalta tarina on aivan erilainen. Tässä keskitytään rakkauteen ja teos pyörii tiiviisti ihmissuhteiden ympärillä. Facebook on nostettu miltei henkilöhahmoksi ja se on tiivis osa tarinaa. Jyväskylästä tehdään teoksessa mielenkiintoinen ja mystinen paikka. Myös elokuvaelämänopas näyttelee osaansa tässä draamassa. Kuulostaako sekasopalta?

Kokonaisuus on kuitenkin hallittu ja alkupettymyksen jälkeen aloin kirjasta jopa pitämään. Ei mikään Lumikon kaltainen lukuelämys, mutta erilainen kirja tämä selkeästi on. Positiivisella tavalla.

Erikoisuutta korostaa se, että (kuten ylhäältä on luettavissa) kirjalle on painettu kaksi erilaista loppua. Minä sain kirjastosta sen synkemmän the endin, ja totta kai kävin myös lukemassa netistä vaihtoehtoisen lopun. Synkempi oli parempi :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥