Kokoelman niminovellin päähenkilö on Sofia Kovalevskaja, venäläinen matemaatikko, joka eli 1800-luvun loppupuolella. Tarina kuvaa matkaa, joka alkaa rakastajan luota Etelä-Ranskasta ja päättyy Tukholmaan, missä Kovalevskaja työskentelee, kun missään muualla ei naiselle suostuta myöntämään matematiikan professuuria. Matkalla hän miettii, päättyykö kaikki suruun vai onneen. Novelli tuo kiehtovasti esiin monia ulottuvuuksia aikanaan poikkeuksellisesta tiedenaisesta, joka kirjoitti myös kaunokirjallisuutta ja löysi vaimona ja äitinäkin itsenäisen tavan elää.
Kokoelman novellit käsittelevät voimakkaita naisia, tuhoisia avioliittoja, hyytyneitä ystävyyssuhteita, äitejä ja poikia sekä hetkiä, jotka muuttavat koko elämän. Munro pureutuu mutkikkaisiin, jopa raastaviin tunteisiin ja tapahtumiin, ja taikoo niistä yllättäviä ja hätkähdyttäviä kertomuksia.
***
Tässäpä kirja, johon en olisi koskaan tarttunut ilman Kirjavinkeistä löytämääni ylistävää arviota. Munro on toki tuttu nimi, mutta en ole aiemmin hänen tuotantoonsa tutustunut.
Novellikokoelman aiheet vaikuttivat mielenkiintoisilta; traumaattiset tapahtumat ja niistä selviäminen. Jos dekkarit eivät anna positiivista kuvaa ihmisluonnosta, ei antanut kyllä tämäkään kirja. Teosta lukiessa tuli olo, että kirjailija jätti kertomatta enemmän kuin kertoi, ja tarinat jäivät pitkälti oman mielikuvituksen varaan. Tällainen etäinen (teko)taiteellinen tyyli ei herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen. Päällimmäiseksi kirjasta jäi hohhoi-fiilis.
Mutta koska Munro sen verran iso nimi on, kirjallisen makuni voi toki kyseenalaistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥