sunnuntaina, helmikuuta 13, 2011

Pauliina Susi; Nostalgia

Miten meille näin kävi, mihin katosivat ihanteet, mihin työn mielekkyys? Miksi kiiltävän neuvottelupöydän toinen osapuoli, vanha kurssikaveri, on muuttunut tehokkaaksi, puhuvaksi pukurobotiksi? Kuinka hulluksi työelämä enää voi mennä?

Maanantaiaamuna freelance-toimittaja Anni Syysaho allekirjoittaa sopimuksen, josta ei voi kieltäytyä. Tiistaina yömyöhään hänen ovikellonsa soi, ja kuriirifirma toimittaa juttumateriaalin kotiportaille. Henkilöstöjohtaja Maaria Riento saapuu viiteen muovilaatikkoon pakattuna. Annin on tehtävä juttu, josta ei voi kieltäytyä. Ammatillinen kriisi pukkaa dead linen kanssa samaan aikaan päälle, miestä uhkaa lomautus ja Lidlin lasagnepurkista katoaa teksti. Viikko ei ole edes puolessa, ehtisikö hän vielä hakea muita töitä? Pauliina Suden tragikoominen satiiri työstä, 2000-luvun mediasta ja menestyksen hinnasta itkettäisi ellei se niin kovasti naurattaisi.

***

Aiempi hehkutukseni oli ennenaikaista, vaikka Suden kirjoitustyyli ilahduttavan pulppuavaa onkin. Tämä kirja jätti silti minut täysin kylmäksi. Työelämän nurinkurisuuksista kertova tarina lähinnä pitkästytti. Valitettavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥