tiistaina, toukokuuta 10, 2011

Karin Alvtegen; Petos


Eva ja Henrik ovat olleet naimisissa viisitoista vuotta, ja heillä on poika Axel. Avioliitto tuntuu polkevan paikoillaan, ja Eva tajuaa, että Henrikillä on toinen nainen. Kun Henrik kieltää uskottomuuden, Eva suuttuu. Epätoivon vallassa hän päättää kostaa.

Samoihin aikoihin nuori Jonas valvoo sairasvuoteen ääressä. Hänen tyttöystävänsä Anna on jo kaksi vuotta maannut koomassa jouduttuaan onnettomuuteen. Koko ajan Jonas on hoitanut ja rakastanut häntä niin kuin mitään onnettomuutta ei olisi tapahtunutkaan, mutta nyt kaipuu alkaa muuttua tuskalliseksi. Anna ei herää, ei kosketa Jonasta – Anna pettää hänet.

Evan ja Jonaksen, kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen, tiet kohtaavat yllättävällä tavalla.

Petos on jännittävä kuvaus siitä, miten eri tavoin ihminen voi joutua petetyksi, miten tuhoisaa se on ja miten kauaskantoisia seurauksia siitä voi olla. Mutta kuka luo petosketjun ensimmäisen lenkin? Miten uhrista tulee pettäjä?

***

Mistä tunnistaa todella hyvän kirjan? Vaikkapa siitä, että se kestää useammankin lukukerran. Nuorempana minulla oli tapana palata aina uudelleen hyväksi havaittujen teosten pariin, mutta nykyään jo luetut kirjat maistuvat seuraavilla lukukerroilla puulta. Petoksen kanssa niin ei käynyt. Vaikka loppuratkaisu takaraivon tietämillä olikin, nautin kympillä kerronnasta, sen tiukista havainnoista ja piinaavista jännitteistä henkilöiden välillä.

Toisinaan tekee mieli lukea muitakin kirjoja kuin dekkareita, mutta olen kai niin kaavoihin kangistunut, etten löydä kiinnostavia teoksia kaunon puolelta. Ehdin pariakin romaania aloittaa, mutta huomasin pian kirjoja lukiessa miettiväni ihan muita asioita. Kesken jäivät.

Petosta voin suositella lämmöllä ihan kaikenlaisille lukijoille - siis kirjana. Äärimmäisen viisasta tekstiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥