keskiviikkona, heinäkuuta 13, 2011

Camilla Läckberg; Merenneito



Mies on kadonnut jäljettömiin pienessä Fjällbackan kylässä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on tehnyt kaikkensa löytääkseen hänet, mutta ei tiedä edes onko hän elossa vai kuollut.

Kolme kuukautta myöhemmin mies löydetäänmeren jään alta, pistohaavoja rinnassaan.Pian paljastuu, että kadonneen ystävä, esikoiskirjailija Christian Thydell on jo yli vuoden ajan saanut nimettömiä, uhkaavia kirjeitä. Christian yrittää vähätellä niiden merkitystä, mutta hänen ystävänsä Erica Falck aavistaa pahaa.

Ericalla on aikaa: hän odottaa kaksosia, eikä kirjaakaan ole työn alla. Uteliaisuus saa hänet tutkimaan tapausta itsekseen, rinnan miehensä Patrikin johtaman poliisitutkinnan kanssa. Joku vihaa Christiania syvästi eikä lainkaan epäröi toteuttaa uhkauksiaan. Poliisi oivaltaa pian, että kirjeet ja murha liittyvät toisiinsa. Ja jäljet johtavat kauas menneisyyteen...

***

Bravo! Läckberg kirjoittaa täydellisiä jännityskertomuksia, eikä hänen tuotteliaisuutensa osoita hiipumisen merkkejä. Päinvastoin. Minusta tuntuu, että kirjailijan teksti paranee kirja kirjan myötä.

Läckbergin teokset ovat samaan aikaan viihdyttäviä ja hauskoja, mutta myös puhuttelevia ja koskettavia karmeiden rikosten myötä. Tämän genren suurkuluttajana jännitykseenkin jotenkin turtuu, ja monia sarjoja tulee seurattua lähinnä tutuksi tulleiden päähenkilöiden takia. Merenneidossa juoni kuitenkin imaisi niin tiiviisti mukaansa, että romaanin loppuratkaisua oikeasti odotti. Ja toisaalta pelkäsi, koska sitten kirja olisi luettu ja uutta suomennosta olisi taas jäätävä odottamaan. Onneksi Patrik/Erika-sarjaa on ainakin tähän asti ilmestynyt kiitettävään tahtiin, joten toivoa sopii, ettei odotusaika jäisi pitkäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥