tiistaina, marraskuuta 29, 2011

Kate Atkinson; Ihan tavallisena päivänä



Jackson Brodien, entisen sotilaan ja poliisitarkastajan ja nykyisen yksityisetsivän, maailmassa kadonneiden ja löydettyjen tilit eivät ole koskaan tasan. Cambridgessa on tukahduttava, poikkeuksellisen kuuma kesä. Jackson ei ole kotiutunut tähän komeaan ja yläluokkaiseen yliopistokaupunkiin. Siitä kertoo kariutunut avioliitto ja apea, epätyydyttävä ura ihmisten tragedioiden ja onnettomuuksien selvittelijänä. Mutta huolimatta kaikesta mitä on nähnyt ja tehnyt, Jacksonin sisällä elää vielä usko - heiveröinen ja murjottu pieni usko – oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että hänen työnsä on auttaa ihmisiä eikä rangaista heitä.

Kuoleman, juonitteluiden ja musertavien sattumusten keskellä, oman parantumattoman lapsuudentraumansa varjossa, Jackson yrittää nyt selvittää kolmea täysin erillistä, jo vuosia sitten sattunutta katoamistapausta. Vähitellen hän alkaa ymmärtää, että asiat, joilla ei näytä olevan yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa, ovat uskomattomalla tavalla toisiinsa kietoutuneet...

Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä on dekkari, joka on kirjallisuutta. Rikosromaani iskee nokkelasti silmää lajityyppinsä kulmakiville, mutta myös viihdyttää, naurattaa, itkettää, yllättää ja antaa ajattelemisen aihetta. Rakastettava uusi tuttavuus yksityisetsivien joukossa, karhumaisen karski mutta hellämielinen Jackson Brodie palaa lukijoiden iloksi myös Atkinsonin seuraavissa romaaneissa. Täydellinen kirjasarja paitsi dekkarien ystäville, myös niille, jotka luulivat inhoavansa dekkareita!


***

"Ei vain paras lukemani romaani tänä vuonna, vaan koko vuosikymmenen paras jännäri", on kirjasta tokaissut itse Stephen King. 

Melko odottavissa fiiliksissä siis kirjaan tartuin ja alku vaikuttikin lupaavalta. Kerronta imaisi mukaansa ensimmäisestä lauseesta asti ja olin ihan varma, että nyt löytyi tajunnan räjäyttävä romaani. Jossain puolivälin tienoilla into alkoi hiukan osoittaa hiipumisen merkkejä ja kirjailijan asenne muutamissa kohdin tökkiä. Siitä huolimatta lukukokemus oli mitä mainioin, harvoin tulee lukeneeksi samaan aikaan näin hauskaa ja surullista tarinaa. 

Jännäri kirja on mielestäni vain siinä mielessä, että teoksessa tapahtuu muutama rikos, ja tottakai lukija miettii jatkuvasti, miten langanpäät loppuen lopuksi yhteen sidotaan. Päähenkilöiden räiskyvät persoonat vievät kuitenkin kirjan kirkkaasti kaunokirjallisuuden puolelle. 


Kannattaa testata.