tiistaina, tammikuuta 24, 2012

Emma Donoghue; Huone



”Elävin, loistavin ja kaunein kuvaus äidinrakkaudesta, minkä olen koskaan lukenut.” – Irish Times

Huone on riipaiseva kertomus viisivuotiaasta Jackista, joka asuu yhdessä, lukitussa huoneessa äitinsä kanssa. Pienen pojan äänellä kerrottu tarina vie mukanaan – vuoroin itkettää, vihastuttaa ja hymyilyttää.

Tarina alkaa Jackin hauskasta viisivuotissyntymäpäivästä, ja vasta vähitellen lukijalle selviää totuus äidin ja pojan elämästä. Äiti on kidnapattu seitsemän vuotta sitten ja on siitä lähtien ollut väkivaltaisen miehen vankina pihavajassa, jossa on tarjolla vain rajallinen määrä ruokaa ja tarvikkeita. Äiti on kuitenkin onnistunut rakentamaan pojalleen täyteläisen elämän, josta ei puutu virikkeitä eikä rakkautta.

Huone, jossa Jack ja Äiti asuvat, on reilut kolme metriä kanttiinsa ja siinä on kattoikkuna ja lukittu ovi. Jack katsoo mielellään televisiota ja tykkää piirroshahmoista, mutta tietää, että mikään ruudulla näkyvä ei ole todellista. Vain hän itse, Äiti ja Huoneessa olevat esineet ovat totta.

Järkyttävästä aiheestaan huolimatta kirja onnistuu olemaan toiveikas, hauska ja elämänmyönteinen.



***



Siitä on jo pari päivää kun kirjan sain luettua, joten on ollut aikaa miettiä jälkimakua. 

Tartuin kirjaan korkein odotuksin -tätä on kehuttu joka suunnalla- ja toisaalta jossain määrin vertaistukea saadakseni. Ei, en ole hullun sadistin vankina lapsineni, muuten vain välillä sellainen fiilis, että olen jumissa neljän seinän sisällä... Huono välikommentti. Joka tapauksessa kirja jysähti tajuntaan ja sydämeen sellaisella voimalla, että itsekin ihmettelin. Tämä pienen pojan äänellä kerrottu selviytymistarina oli yksinkertaisesti sydäntäsärkevä. Se ei aiheuttanut ahdistusta, ihme kyllä, vaan oli äärettömän surullinen ja toisaalta hyvin toiveikas tarina siitä, mitä äidinrakkaus ja läheisyys voi saada aikaan epäinhimillisissäkin olosuhteissa. 

Minusta ainakin jokaisen äidin kannattaa teokseen tutustua, toki kirjaa voin suositella lämmöllä ihan jokaiselle. Vaikka vuosi on vasta alkanut voisin veikata, että tämä jää vuoden puhuttelevimmaksi romaaniksi.

2 kommenttia:

  1. Minullekin jäi vahva tunne, että tämä tulee olemaan tämän vuoden puhuttelevin tarina, vaikka vuosi ei olekaan vanhetunut vielä kuukauttakaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Kävin lukemassa blogistasi arvion Huoneesta ja mulle jäi ihan samanlaiset fiilikset; tästä kirjasta olisi ihana puhua jonkun kanssa. Teos oli niin vahva, että sitä olisi mukava rauhassa märehtiä :)

    Aika näyttää miten vaikuttava romaani Poika tulee olemaan. Siinähän on käsittääkseni hiukan Huonetta liippaava aihe.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥