lauantaina, syyskuuta 22, 2012

Perti Karra; Pakenevat unet






Gummerus 2012, 286s.

Olen mykistynyt. Olen turta. Olen kuolemaan asti järkyttynyt. Ilahtunut. Toiveikas, ehkä turhaan. En ole varma olenko lukenut tänä vuonna, minään vuonna mitään tämän kaltaista. Joskus muistan sanoneeni (ja varmasti moni muukin on sanonut) että toiset kirjat luetaan, toiset eletään. Pakenevat unet kuuluu jälkimmäiseen. Jokainen painajainen, jokainen unelma. Kun Karra kerran vie menessään, paluuta ei enää ole. Pelastakaa minut tältä kirjalta. Jättäkää minut riutumaan. Lukekaa, jos uskallatte.

Ulkona sataa, kylmenee. Aika hupenee. Ei täällä kylmässä pohjoisessa pärjää edes suojelusenkelit. Kyläilisipä enkeli, rakkaudettomuuden rampa, kahden valtakunnan siivekäs suojelija.
Ajattele kaikki näkyväksi Nadjan puolesta. Ajattele olosuhteet, ajattele kaikki mahdollisuudet. Tämän lokakuun jälkeen tulee marraskuu niin kuin aina ennenkin. Siihen voi luottaa. Siihen että selvitään jotenkin. Vai voiko sittenkään enää?

Nasta, sinä olet kirjan enkeli. 14-vuotias päähenkilö, joka elät kuin yksinhuoltajaisä. Hoidat pikkusiskoasi rakkaudella, joka nielee itse kuoleman. Hoidat amfetamiiniriippuvaista äitiäsi, mutsia, joka pilaa jälleen yhden sossotätikäynnin loistamalla poissaolollaan. Tämä kerta on erilainen. Tästä ei ole paluuta. Sijaisperhe, nuorisokoti, huostaanotto? Ei, te pakenette, sinä ja siskosi. Alkaa hengästyttävä pakomatka, jolla saat lohtua teinirakkaudestasi Veerasta ja piirtämistäsi manga-sarjakuvista. Sarjakuvamaailmassakaan ei mene hyvin. Paha Valve varastaa köyhien kyläläisten unet. Ihmiset sekoavat unenpuutteeseen, kuolleita tulee niin paljon, ettei kaikille riitä hautapaikkoja. Poltettujen savu kirveltää silmiä. Ja toisaalla parempiosaiset kyläiset säästyvät kiduttavalta valvomiselta. Parempiosaiset...

-Täälläkö me ollaan matkalla? Nadja kysyy.
- Ei, me lähdetään mun isän luo Ruotsiin, ku mä saan lisää rahaa.
- Mä en oo ikinä tavannu sun isää.
- Emmäkään oo sitä nähny, vuosiin. Se varmaan yllättyy, Nasta toteaa.
- Niin varmaan. Se ei tunne mua, Nadja tuumaa.
- Ei tunne muakaan. Samalla viivalla ollaan.

Petri Karra on minulle uusi tuttavuus, vaikka toki olen hänen esikoisromaanista tehdystä Haarautuvan rakkauden talosta (2008) kuullut. Seuraavaksi Karralta on ilmestynyt Kohtalonohjaaja (2011), josta ilmestynee myös leffa. Pakenevista unistakin on tulossa niin ikään elokuva syksyllä 2013. En vain ole varma, tahdonko sitä nähdä. Koin kirjan niin voimakkaasti, että hirvittää, "pilaako" elokuva valmiit mielikuvat Nastasta, Nadjasta ja Veerasta. Teos on voimakas kannanotto lastenpahoinvointiin, siihen, kun aikuisista ei ole vastuuta kantamaan. Jonkun on kuitenkin vastuu otettava. Sydäntäsärkevän usein se lankeaa lapsen harteille. Valitettavasti Nastan ja Nadjan tarina toteutuu suomalaisperheissä - aivan liian monessa. Kuitenkaan teos ei ole pelkkää synkkyytä. Se on vahva ja runollinen kuvaus arkipäivän sankaruudesta, rohkeudesta. Välittämisestä, huolenpidosta. Mutta myös periksiantamattomuudesta.

Niinpä niin, päivät lyhenevät, päivä päivältä on yhä enemmän tilaa. Maailma vuosimallia 2011. Ihan sama, mitä mallia. Koska se on aina samalla mallilla.

21 kommenttia:

  1. Aivan kylmät väreet tulivat tästä arviostasi, luen ehdottomasti, vaikuttaa hurjan kiehtovalta.

    VastaaPoista
  2. Voi lue Vera! Tahtoisin varsinkin loppuratkaisua jonkun kanssa puida...

    VastaaPoista
  3. Minä luin tämän loppuun eilen. Upea kirja, olen kaikesta samaa mieltä kanssasi. Ja loppuratkaisu oli hieno, keskustelua varmasti herättävä! :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa Sanna! Lopusta sen verran - huom, SPOILAUSVAROITUS, että yleensä en pidä näin avoimeksi jäävistä ratkaisuista. Tekisi melkein mieli laittaa Karralle s.postia ja kysyä, miten lapsille kävi... Odotan arviotasi!

    VastaaPoista
  5. Kertakaikkisen houkutteleva arvio, onneksi kirja odottelee jo valmiina lukuvuoroaan!

    VastaaPoista
  6. Tuulia, kiitos, takuuvarmasti tykkäät!

    VastaaPoista
  7. Kiitos arviostasi, huomasin tämän uutuuksissa ja mielenkiintoni heräsi välittömästi. Tämän haluaisin kovasti lukea, ja varsinkin arviosi jälkeen!

    VastaaPoista
  8. Vaikuttaa kiinnostavalta, joskin minulla on kevyt ennakkoluulo Karran tyyliä kohtaan. Jos on siis samanlainen kuin Kohtalonohjaajassa, jonka olen lukenut.

    Kohtalonohjaaja oli ihan hyvä kirja, mutta mielestäni pilaantui turhalla toistolla. Etenkin adjektiiveja viljeltiin kuin riisiä Kiinassa ja ajoittain oli lauseista jätetty verbit pois runollisen(?) ilmaisun synnyttämiseksi.

    Tämä kirja kyllä kiinnostaa kovasti aiheensa puolesta ja sen Haarautuvankin olisin halunnut lukea, mutta tämä tilaamisasia on taas eräs "turn off" ;)

    VastaaPoista
  9. Arviosi sai kyllä kiinnostumaan kirjasta. Täytyypi tutustua tähän!

    VastaaPoista
  10. Jenni, lue, lue, en voi kuin suositella:)

    VastaaPoista
  11. Elegia, on totta, että Karra viljelee tässäkin adjektiiveja melkoisella kiihkolla. Mua se ei haitannut kun aihe oli niin vahva. Yleensä romanttiset kohtaukset on kirjoissa "pakollinen paha", tässä kuitenkin ihmeen uskottavasti kuvaillaan teinien tunteita.

    Kokeile siekin tätä, jos vaan saat teoksen käsiisi! Harmi kun asut siellä kaukana :)

    VastaaPoista
  12. Katri, voi kun kiva että kiinnostuit! Lue! :)

    VastaaPoista
  13. Annika, mahtava arvostelu...innoittunut. Saatan ottaa tämän vaikka en tiedä, miten selviän huojuvasta pinostani, sen verran tekstisi vakuutti. Kaihdan yleensä kirjoja, jossa huumeita, oikeita huumeita, mutta tässä on ilmeisen paljon sitä muuta. Ei-välittämistä ja välittämistä. En taida ikinä toipua erään 8-vuotiaan tytön murhasta...

    VastaaPoista
  14. Voi apua, miten upea arvio! Olin ajatellut itsekin lukea kirjan "sitten jossain vaiheessa", mutta kiitos sinun, kirja menee varaukseen än-yy-tee nyt! :)

    Lastensuojeluasiat ja huumeperheiden arki tulevat työni kautta melko lähelle, joten odotan kirjan lukua kovasti siitäkin näkökulmasta ajatellen.

    VastaaPoista
  15. Leena, ei tämän kanssa kauaa mene :) Ota johonkin saumaan, jos vain mahdollista. Tulee nyt luettua kaksi samantapaista ja hyvin intensiivistä kirjaa peräjälkeen, ensin Karra ja nyt Sisareni, rakkaani. En tiedä olisiko pitänyt ottaa väliin jotain aivan muuta. En malttanut.

    VastaaPoista
  16. Sara, todella mahtavaa, jos arvioni päästi Karran lukujonossasi etuilemaan :) Sulla on hurjan rankka ammatti, itse järkytyin jo fiktiivisestäkin tapauksesta. Vaikka eihän tämä valittettavasti pelkkää fiktiota ole...

    Markus Nummen Karkkipäivä kannattaa myös lukea!

    VastaaPoista
  17. Ihan kauheaan tunnelmaan nyt jäin, kun samaan aikaan innostaa niin, että tekisi mieli kipristellä varpaita ja pelottaa...! Noin vaikea aihe, mutta näin ihanasti kirjoitit siitä. Voi ei voi ei voi ei!

    VastaaPoista
  18. Roz, suosittelen! Tämä kyllä riipi sydämenpohjaa mutta kuitenkin jätti positiivisen mielen.

    VastaaPoista
  19. Minä en innostunut tästä aivan noin paljon, vaikka ilman muuta hyvä kirja onkin kyseessä. Kantaaottavuus jäi minusta hieman puolitiehen, sillä en saanut kunnolla otetta siihen, minkä puolesta tai mitä vastaan siinä tarkalleen julistettiin.

    VastaaPoista
  20. Jori, aika tunnepainotteinen teoshan tämä tosiaan oli. Itse tykästyin vähän haahuilevaan tunnelmaan.

    Niin, aikuisen vastuuta ilmeisesti peräänkuulutettiin? Kai se jäi vähän lukijan vastuulle miten tarinan ja kirjailijan pointit koki. Tulenkin lukemaan arviosi kirjasta :)

    VastaaPoista
  21. Mielettömän hienosti kirjoitettu arvostelu!

    Itse luin kirjan viime syksynä ja sen loppu pyörii ajoittain vieläkin mielessä, kuten nytkin, kun jäin etsimään elokuvaa, joka on tekeillä kirjasta.

    Tunnen taas tähän palatessani möykyn nousevan rintaani ja kyynelten tulevan väkisin silmiini, jotenkin niin voimakkaasti eläydyin siihen.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥