torstaina, joulukuuta 27, 2012

Heidi Köngäs, Luvattu - Heidi Köngäs, Vieras mies



Hei! Tuntuuko sinustakin, ettet ehdi joulunaikaan lukea yhtä paljon kuin tahtoisit? Sukulaisvierailut ja perheen kanssa oleilu vie liikaa aikaa? Ei hätää! Ensi vuonna toimit vain samalla tapaa kuin tämä lukutoukka ja hommaat itsellesi kunnon vatsataudin. Ajoituksen kanssa on oltava tarkka, minua onnisti, ja sain taudin juuri aaton vastaisena yönä! Tauti vie mukavasti voimasi, ja et oikeastaan edes jaksa tehdä muuta kuin lukea. Tämä toimii myös niille, jotka pelkäävät syövänsä jouluna liikaa. Vatsatautimetodilla nimittäin et syö yhtään mitään, ainakaan kinkkua. Voipi käydä niinkin ihanasti, että saat painon putoamaan...

Huomasittehan sarkasmin painon äänessäni? Kyllä minäkin oikeasti olisin halunnut jouluni sosiaalisemmin viettää.

Joka tapauksessa tuli luettua ja koska olen toipilas, teen nyt harvinaisen postauksen nitomalla yhteen molemmat pyhinä lukemani Köngäkset. Toivottavasti ette närkästy moisesta.



Heidi Köngäs; Luvattu (Otava 2000, 188s.)

Köngäshän on nyt pinnalla Dora, Doransa kanssa. Jonotan kirjaa kirjastosta melko hyvällä sijalla, mutta jouluksi teosta en kotiin saanut. Niinpä intouduin lukemaan kirjailijan varhaisempaa tuotantoa. Muistan, että Luvattua on kehuttu, samoin tätä


Heidi Köngäs, Vieras mies (Otava 2002, 333s.)

Kuten kannet lupaavat, teokset ovat hyvin samankaltaisia. Minun sydämeni vei kuitenkin Luvattu. Ajattelin teosta välipalaksi ennen erästä paksumpaa teosta, mutta hullaannuin tarinaan niin syvästi, että Vieras mies oli pakko lukea heti perään. Harvemmin tuleekaan luettua saman kirjailijan teoksia putkeen.

Luvattu kertoo maatilalla työskentelevän piian tarinan. Antti niminen mies kihlaa tytön, mutta lähtee sitten niin sanotulle työmatkalle. Tyttö jää työntäyteiseen elämäänsä odottamaan Anttia. On kesä kauneimmillaan kuin perinteisimmässä suomifilmissä. Tytön sydämen vain on vienyt toinen. Hän. Sinä.

Miten kaikki tunto voi pudota jalkavarteen, polven sivuun, kun sinun jalkasi osuu minuun iltasella kesken ruuan. Sinä istut minua lähinnä, syödään, puhutaan pellavista ja aivan vahingossa sinä osut jalkoinesi sivuun ja minuun.

Alkaa raju kamppailu, joka käydään lähinnä tytön päässä. Toisaalta hän tahtoo unohtaa Miehen ja kamppailee tunteitaan vastaan. Tahtoo olla uskollinen, mutta ajatuksissa... Ajatuksiaan hän ei hallitse, tunteitaan. Kirjassa on vahva veto, aivan uskomattoman pakahduttava tunnelma. Köngäs on onnistunut loihtimaan pienin elein sellaisen eroottisen latauksen, että se ei päästä otteestaan edes kirjan loputtua. Pienen ihmisen tarina tämä on, ja juuri sellaisena yksi kauneimmista rakkaustarinoista ikinä.

Vieras mies kuvaa sodan jälkeistä Suomea. On päähenkilöt Nainen ja Mies. Heidän näkökulmiaan vaihdellaan, eli Mieskin pääsee nyt ääneen toisin kuin Luvatun Joel. Joel, Joel, Joel... Mies on salaperäisyydessään kuulas hahmo. Sodanvarjon peittämä. Omalle naiselleen hän pyrkii olemaan uskollinen, vaihtelevin seurauksin, mutta kun mies pääsee töihin Naisen valokuvaamoon, tuo erikoinen Iiris vie hänet kokonaan toisenlaiseen maailmaan. Iiris on melankolisen naisen muotokuva. Jalkapuolinen, vammansa vangiksi jäänyt. Vasta Vasaman kohdatessaan hän uskaltaa alkaa elää.

Ja kuitenkin olen ajatellut häntä joka päivä, olen kuin merkillisen taikapiirin sisällä. Eilen teki mieli mennä vannaan, istua kuumaan veteen ja vetää ranteet auki. Ja heti perään huusin ei, ei, ja sidoin mielessäni ranteet valkoisella sideharsolla ja tein päälle valkoiset rusetit.

Tässäkään kirjassa ei varsinaisesti tapahdu juuri mitään. Ja kuitenkin tapahtuu, tukehduttavan paljon, nimittäin henkilöiden pään sisällä. Juuri tällainen kerronta kaikessa yksinkertaisuudessaan on niin minun mieleen. Tykästyin Köngäkseen enemmän, kuin olisin koskaan uskonut ja nyt odotan Dora, Doraa. Vaikka mahtaakohan sekään peitota Luvattua...

Eilen sain luetuksi Mia Vänsän Saattajan, josta tulossa postaus piakkoin! Saattaja oli mielettömän hyvä, parempi kuin Vänskän uusin, Musta kuu. Mutta nyt jatkan potemista jo hiukan paremmalla mielellä. Kyllä tämä tästä.

Makoisia välipäiviä jokaiselle blogiystävälle ja vieraalle! ♥




14 kommenttia:

  1. Ihan oikeasti odotan aina jouluna saavani lukea, mutta toisaalta, on tärkeää olla aidosti läsnä perheelle edes joulun aikaan: Tytär on nyt vävykokelaan kanssa meillä, joten kirjoja ei ole nähtykään...ja pieni, musta villakoira on pitänyt vauhdista huolen.

    Minulle Viera mies oli iso, vahva kokemus, niin iso, että näen sen elokuvana ja näen sen myös käännettynä muille kielille.

    Luvattu on kuin monet kirjat, joita olen ehtinyt elämäni aikana lukea: Hyvin kirjoitettu, mutta aihe on jo kulunut ja tämä on jo sadasti kerrottu.

    Muista varmaan Köngäksen aina kirjasta Vieras mies. Ihailen pienen tilan näytelmiä, elokuvia ja kirjoja. Niihin tulee aivan omanlaisensa maku...vrt. elokuva Viettelysten vaunu.

    Dora, Dora jää minulta väliin, sillä liikkuu Kätilön maisemissa ja sieltä en lue muuta kuin Ketun tarinan, yhden parhaista kirjoista, mitä suomalaisessa naiskirjallisuudessa olen kohdannut.

    Miellyttäviä välipäiviä♥

    VastaaPoista
  2. Leena, painotin sarkasmia, koska kyllä minäkin olisin ennemmin viettänyt pyhät sukulaisten kesken. Nyt emme päässeetkään aattona mummulaan, poikiahan se harmitti eniten. Yritettiin sitten näistä puitteista rakentaa joulu, pelailtiin lautapelejä ja katseltiin lastenleffoja. Tälleen tänä vuonna :)

    Uskalsin lukea arviosi vasta kun olin tämän tehnyt ja bongasin myös Luvatun blogistasi. Mulle kävi just päinvastoin, ihastuin enemmän Luvattuun mutta ymmärrän miksi viehätyit Vieraasta miehestä. Hienoja teoksia molemmat! Mitenköhän kirjojen henkilöille lopulta kävi...

    Sitä samaa sinulle, ihanainen! ♥

    VastaaPoista
  3. Kaikessa jotakin positiivista, jopa mahataudissa... ;)
    Köngäs on kirjailija johon arastelen tutustua, vaikka häntä on kovasti kehuttu. Kumpaa näistä suosittelisit ensimmäiseksi Köngäksekseni? Dora, Doraa en ainakaan uskalla ekakseni ottaa, olen niin herkkä...

    VastaaPoista
  4. Hei Annika!

    Onneksi voit lukea pyhinä, ei mennyt kaikki aika sairastamiseen!<3

    Mielenkiintoinen esittely Köngäksen kirjoista, joita en ole lukenut. Kiitos tästä postauksesta, Annika!<3333

    VastaaPoista
  5. Elma Ilona, niinpä! :)
    Minusta Köngäs on kyllä tutustumisen arvoinen. Itse pidin enemmän Luvatusta - kokeile vaikka sitä, se on teoksista lyhyempikin. :)

    Aili-mummo, tauti oli rankka ja olen ollut hirvittävän väsynyt, vaikka virallisesti kai jo "terve" olekin. Aina kun saan lapset unille, käperryn kirjan kanssa sohvannurkkaan :)

    Sinullekin Köngästä suosittelen, hänessä on ripaus menneen ajan lumoa.

    VastaaPoista
  6. Oi että, ihanaa että luit - ja selvästi ihastuit - näihin kirjoihin! <3 Köngäksen Luvattu ja Vieras mies löytyvät kumpikin Elämäni Kirjojen joukosta, luin ne ensimmäistä kertaa vuosia sitten ja minusta tuli kertaheitolla Köngäs-fani. Ja samoin kuin sinulle, minullekin juuri Luvattu kolahti kovimmin.

    Olen pitkään harmitellut sitä ettei Köngästä tunnuta lukevan kirjabloggaajien keskuudessa, ja olenkin äärimmäisen iloinen, että viimeistään nyt Finlandia-ehdokkuuden myötä hänen upeat teoksensa saavat vihdoin näkyvyyttä ja blogisavuja. <3

    Kurjaa kuulla että joulusi meni noin pipariksi. Toivottavasti olet jo täysin parantunut! <3

    VastaaPoista
  7. Sara, ihanaa kuulla, että siellä toinen Köngäs-fani :) Aika vähän nämä aiemmat teokset ovat blogisauhuja saaneet, nyt Dora, Dora ollut ihanasti esillä. Olen sen kanssa nyt ykkösenä jonossa, eli varmaan pian kirjan saan <3

    Olemme nyt kylässä (tauti viimein hellittänyt), mutta tulen myöhemmin ehdottomasti lukemaan postauksesi kirjoista! Luvattu on toki tavanomainen tarina, mutta siihen Köngäs oli mielestäni taikonut vielä pakahduttavamman tunnelman kuin mikä Vieraassa miehessä oli... Luvattu on aivan ihana, pakko metsästää omaankin kirjahyllyyn!



    VastaaPoista
  8. Toivottavasti saat tosiaan Dora, Doran jo vaikkapa uudeksivuodeksi. Se on upea kirja, ja vähän erilaista Köngästä. <3

    Olen blogannut Luvatusta, Hyväntekijästä ja Dora, Dorasta, mutta Vierasta miestä en ole vielä uudelleenlukenut blogini aikana - enkä Jokin sinusta vielä ollenkaan. Se onkin minulle ainoa toistaiseksi lukematon Köngäksen romaani, olen säästellyt sitä kuin harvinaista aarretta. :)

    Minulle kävi aikanaan samoin kuin sinulle, luin ensimmäisenä Luvatun, ja heti sen perään oli pakko lukea Vieras mies, vaikka harvemmin luen samalta kirjailijalta useampaa teosta peräkkäin. Luvatussa on tosiaan jotain ihmeellistä taikaa, Köngäs kuvaa aikakautta hienosti, ja tarina ja tunnelma ovat niin intensiivisiä ja väkeviä että sitä on vaikeaa käsittää.

    Kokeile Dora, Doran jälkeen Hyväntekijää. Vaikka tarina sijoittuu nykyaikaan, sen rivien väleistä tihkuu sitä samaa alkukantaista voimaa, mitä Luvatussa ja Vieraassa miehessäkin on. :)

    <3

    VastaaPoista
  9. Sara, itse asiassa en Hyväntekijästä ollut kuullutkaan. Lukulistalle meni aivan välittömästi! Ihanaa löytää näin väkevä kirjailija kotimaasta!

    Toivotaan, että Dora, Doraan ihastuneet lukisivat myös näitä vanhempia teoksia ja nekin saisivat ansaitsemaansa blogihuomiota.

    Mitenköhän Lupauksen päähenkilölle lopulta kävi...



    VastaaPoista
  10. Voi ei, tosi ikävä että vatsatauti kaatoi sinut vuoteeseen. Toivottavasti olo on jo parempi! <3

    Köngäs on minulle nimenä tuttu, mutta yllättäen en ole lukenut yhtään kirjaa häneltä. Täytynee laittaa nimi ylös :)

    VastaaPoista
  11. Auts, joulusi ei kuulostanut kovin tunnelmalliselta :( Plussaa kuitenkin siitä, että sait lukea. Toivottavasti uuden vuoden vastaanotto sujuu vähän terveemmissä merkeissä ;)

    Milloinkahan saisin itse tartuttua Köngäksen kirjoihin...

    VastaaPoista
  12. Elegia, näin jälkikäteen huomaa taudin hyödyt... Tadaa, paino on pudonnut! ;)

    Villasukka, kiitos ja kyllä, alan olla taas elävien kirjoissa, samoin muu perhe. Ehdit vielä Köngäksen pariin, nämä ovat todella nopealukuisia teoksia molemmat! Luvattu menee yhdellä istumalla :)

    VastaaPoista
  13. Kiva että pidit Luvatusta, se oli jotenkin ihana pieni kompakti rakkaustarina, pieni hyvän mielen kirja. Siitä huolimatta, että mukana oli kamalan pahaa mieltäkin. Eikä se ollut ollenkaan niin "se tavallinen tarina", mitä kirjallisuudessa on esitelty joskus ihan liikaakin.

    VastaaPoista
  14. Roz, kiitos itsellesi! Juuri sinun postauksesi perusteella Lupaus jäi mieleeni kummittelemaan. Kirjan tunnelma on todella uniikki ♥

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥