maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Jennifer Worth; Hakekaa kätilö!






Call the Midwife - A True Story of the East End in the 1950s 2002, Otava 2013, 415s.

"Ponnista vielä hieman, Muriel, mutta ei liian voimakkaasti. Vauva on pian ulkona."
Muriel on suunniltaan kivusta, mutta synnytyksen viime hetkillä naisen valtaa jonkinlainen raivokas riemu eikä kivun määrällä tunnu olevan mitään merkitystä.

Jennifer Worthin loistava, iloinen, kyynelkanaviakin koetteleva kirja on 50-luvulle sijoittuva tositarina kätilön työstä. Ammatissaan nunnien äitiyshuollossa Jennifer tapasi mitä erilaisimpia perheitä ja ihmiskohtaloita, hän kun työskenteli kaikkein köyhimpien joukossa.

Lontoon slummialueet betonirakennuksineen ja puuttellisine saniteettitiloineen tulevat lukijalle tutuksi. Kymmenhenkinen perhe asuu kaksiossa, kännäävää isää piilotellaan nojatuolin takana, eräälle perheelle on syntymässä 24. lapsi... Lontoon kadut peittyvät välillä niin sankkaan sumuun, että töihin on lähdettävä poliisisaattueen voimin, välillä taas poliisit on kutsuttava paikalle äidin turvallisuussyistä kun lapsen ihonväri ei vastaakaan odotettua. Miehiä ei muuten synnytyksissä näy.


Siinä missä Worth kertoo erilaisista synnytyksistä, hän kuvailee myös elämää nunnien parissa. Millaista on asua luostarissa ja lähteä töihin pyörällä, oli kellonaika mikä hyvänsä. Synnytykset kun yleensä tuppaavat lähtemään käyntiin juuri yöllä. Worthin kuva luostarista on hyväntuulinen ja suvaitseva, siinä missä sairaalassa vallitsee huomattavasti tiukemmat säännöt, ovat nunnat joustavia. Heidän inhimilliset puolensa ja heikkoutensa käyvät lukijalle tutuiksi, mutta myös valtavat voimavaransa. Aikana jolloin äitiyshuolto elää vielä lapsen kengissä, tarjoavat nunnat neuvolapalveluita ja pelastavat tiedoillaan monen äidin ja lapsen hengen. Ennen kun oli ihan tyypillistä kuolla synnytyksissä.

Teoksessa tutustumme moniin mielenkiintoisiin henkilöihin. Maryn tarina vie meidät köyhän nuoren tytön siivin ilotaloon Gable Streetille. Jos prostituitu tulee raskaaksi, hänet seivästetään pitkillä metallipuikoilla tarkoituksena onkia sikiö ulos kohdusta. Mary päättää pelastaa vauvansa ja paeta parittajia. Rouva Jenkins taas on kaikkien tuntema kylähullu, joka ilmestyy omituisen vaistonsa perusteella synnyttävien naisten talojen läheisyyteen vauvan vointia tiedustelemaan. Hänen tarinansa on aivan järkyttävä. Sisar Monica Joan on ikäloppu nunna, jonka järjen valo alkaa jo hämärtymään, mutta Jennifer ei voi olla vakuuttumatta naisen elämänvaiheista. Monica on lähtöisin rikkaasta perheestä, mutta jätti yleillisen elämän seuratakseen kutsumustaan.

Kirjailijan äänessä on jotain yhtä viisikymmenlukulaista kuin teoksen kannessa. Hän kertoo asiat omalla tyylillään innostuneena, paheksuvana, hivenen naiivinakin. Worth on ehdottoman rehellinen. Hän ei kaunistele oloja, joissa perheet köyhyydessään elivät, mutta ei unohda mainita ihmisten pienistä iloista ja vankkumattomasta huumorintajusta. Erityisesti mieleeni jäi kirjan espanjalainen Conchita joka synnyttää romaanissa 24. ja 25. lapsensa. Perheessä ei turhia nahistella ja avioliitto kukoistaa, varsin erikoisesta syystä.

Len rupatteli onnellisena siemaillessaan teetä. Kerroin hänelle, kuinka paljon pidin hänen perheestään ja ihailin sitä. Hän oli ylpeä isä. Kerroin, kuinka vaikuttunut olin siitä, että he kaikki puhuivat espanjaa niin sujuvasti.
"Joo, mun tenavat on älykästä sakkia. Älykkäämpiä kuin isäukkonsa. Mä kun en koskaan oppinu espanjaa."
Ja sillä sekunnilla tajusin salamannopeasti, mikä heidän autuaan onnellisen avioliittonsa salaisuus oli. Conchita ei puhunut sanaakaan englantia eikä Len sanaakaan espanjaa.

Kuten kirjan liepeistä saamme lukea, Worth toimi kätilönä 1950-luvulta vuoteen 1973-asti. Sen jälkeen hän vaikutti musiikin alalla mutta menehtyi lyhyeen sairauteen vuonna 2011. Hänen teoksistaan kaikki ovat olleet bestsellereitä, joten innolla jään odottamaan uusia suomennoksia. Kätilö -kuumeeseen YLE TV1 esittää BBC:n kirjaan pohjautuvaa menestyssarjaa, jota aion alkaa seuraamaan.

Kuten jo olette huomanneet, kirja teki tällaiseen hyvin vähän tositarinoita ahmivaan lukijaan melkoisen vaikutuksen. Aihe on hurjan mielenkiintoinen ihan siitäkin syystä että olen äiti, ja omat synnytykset vielä tuoreessa muistissa. Toisaalta minua on myös aina kiinnostanut kätilön työ, joten eihän sitä koskaan tiedä, miksi alan "isona"...

Kirjan alussa kirjailija muuten valitteli kätilöiden puutetta kaunokirjallisuudessa. Meillä Suomessa on onneksi oma Katja Kettumme ja Kätilö.

21 kommenttia:

  1. Minulla tämä odottelee lukupinossa! Arviosi jälkeen odotan kovasti, että pääsen kirjan pariin, aihe on kovasti sydäntä lähellä. Ja tv-sarjaa odotan myös innolla!

    VastaaPoista
  2. Tuulia, tämä on niin ihana ja hauska kirja! Toivon teokselle runsaasti blogisavuja.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Annika, kirjan esittelystä!<3
    Myös Saara Isojärvi on kirjoittanut kirjan kätilöstä, sen nimi on Lierihatun alla. Saara Isojärvi asuu Tohmajärvellä ja on jo yli yhdeksänkymmentä vuotta vanha.

    Kirjan ilmestymisestä on aikaa ainakin 30 vuotta, mutta voi löytyä Joensuun kirjastosta tai Tohmajärveltä kaukolainana. Olen sen joskus lukenut..;))

    VastaaPoista
  4. Aili-mummo, minulle tuli tätä lukiessa sellainen olo, että voisit kirjasta pitää. Suosittelen :)

    Kiitos tuosta kirjavinkistä, kävin heti katsomassa kotikirjaston tietokannan, ja varastosta kirja löytyy. Täytyy ehdottomasti se lukea, tykästyin tähän niin suuresti. Ja onhan se kiva lukea miten kätilön ammattia on ihan kotosuomessa harjoitettu.

    Aurinkoista viikkoa sinulle ♥

    VastaaPoista
  5. Annika, tämä kuulosti niin Irlannilta, siltä Irlannilta, joka tuli kaikessa hieman jäljessä ennen ja jonne me jo melkein muutimme.

    Miten kiinnostava aihe ja varmaan juuri luetaan niin ilon kuin surun kyynelin.

    VastaaPoista
  6. Leena, kirja sijoittuu satama-alueelle ja kirjailija kertoo näin:
    "Kaikissa maissa kaikkina aikoina köyhääkin köyhemmät ovat yleensä asuneet satama-alueiden liepeillä. Elämä köyhyysloukussa on eristänyt heidät muusta maailmasta ja pysynyt enimmäkseen muuttumattomana. Tämä saattaa olla syynä siihen, miksi 1950-luvun poplarilaisten elämässä oli jonkinlainen aikavääristymä, sillä heidän tapansa, tottumuksensa ja perhe-elämänsä tuntuivat olevan hieman ajastaan jäljessä."

    Lue ihmeessä tämä Leena, jos vain aika riittää! Kirja on nopealukuinen ja jättää iloisen mielen.

    VastaaPoista
  7. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta - minusta on kiva lukea kätilöntyöstä, vaikka itsestäni ei siihen olisi ;)

    VastaaPoista
  8. Maria, tämä on kiinnostava, innoittava teos! Pienen lasten äitinä suosittelen toiselle samanlaiselle :)

    VastaaPoista
  9. Annika, minulla on sinulle sydämellinen tunnustus, ole hyvä!<3333

    VastaaPoista
  10. Aili-mummo, kiitos ja kumarrus!! ♥

    VastaaPoista
  11. Minullakin tämä on lukujonossa ja äsken Netflixiä selatessa huomasin, että sarjaa voi katsoa sen kautta! Vähän kuin vahingossa katsoinkin jo ekan jakson ja mikäli se on kirjalle uskollinen,luvassa on tunteikas lukurupeama.

    VastaaPoista
  12. Ai, tämä on jo käännettykin, nopeeta toimintaa ;) Luulen, ettei ole minun juttu tämä kirja: siksi se onkin jäänyt kirjakauppaan.

    Minulla on muutenkin joku vaihe nyt, etten "kestä" lukea mitään iloista kirjallisuutta. Kummaa, taitaa olla huumorintajua kateissa toistaiseksi ;)

    VastaaPoista
  13. Maija, kiitos tiedosta!! Netflixiin siis :) On hienoa, jos voi katsoa ohjelmaa silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Meillä on yleensä aina just silloin jotain hässäkkää kun haluaisin telkkaria katsoa... Näin ollen katson sitä todella harvoin, mutta Hakekaa kätilö! on pakko nähdä.

    Elegia, kuulostaa tutulta. Minullakin on välillä juuri tuollaisia vaiheita... Hyvä että kirjallisuudesta löytyy valinnanvaraa aina juuri sen hetkiseen mielentilaan :)

    VastaaPoista
  14. Jos en kirjana tähän tartu, niin ainakin tv-sarja tulee varmasti katsastettua:)

    VastaaPoista
  15. Sonja, toivottavasti on yhtä hyvä sarjana! Innolla miekin odotan :)

    VastaaPoista
  16. Minäkin innostuin tästä, ja telkkarisarjaa odotan myös innokkaana :).

    VastaaPoista
  17. Sanna, ihania hetkiä kirjan parissa :-)

    VastaaPoista
  18. Todella hyvä sarja oli

    VastaaPoista
  19. Minullakin tämä odottaa jo lukupinossa, jee!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥