keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Lukuelämyksiä vuosien varrelta


Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogin Irene K listasi viime vuoden parhaat lukukokemuksensa Top Ten Tuesdayssa. Kiitos Irenelle, hän palautti mieleeni muiston, jonka mukaan lupasin tehdä vastaavan listan kaikkein aikojan parhaista romaaneista. Koska olen ikuinen myöhästelijä, en taaskaan ennättänyt postata tätä virallisena "kolmen teen päivänä". Se, kuinka määrittelen kirjojen parhaimmistoa, on erittäin objektiivista, ja tiukasti sidoksissa eri elämänvaiheisiin.

Isojen poikieni ollessa taaperoita en lukenut juuri mitään. Ja jos luin, aiheen täytyi liittyä äitiyteen tai kiinnostus lässähti alkuunsa. Keskittymiskykyni oli kaksivuotiaan tasoa, mutta eräs kirja noilta ajoilta on jäänyt niin tiukasti mieleen, että se on otettava listalle. Jos lukisin kirjan nyt, en tiedä edes pitäisinkö.

Edelleen huomaan lankeavani niihin kirjoihin, joista löydän eniten samaistumispintaa. Aiheen ei tarvitse vastata enää nykyistä arkeani, mutta jos vaikkapa päähenkilön ajatusmaailma poikkeaa täysin omastani, se vie auttamatta pisteitä. Olkoonkin sitten itse tarina tai kerronta kuinka hyvää tahansa.

Kirjailijan tyylillä on myös suuri merkityksensä. En pidä liiaksi kikkailevasta tai rajoja rikkovasta kerronnasta, vaikka poikkeuksiakin on, esim. Katja Ketun Kätilö. Toisaalta jos kerronta on mitäänsanomattoman tavallista, saatan pitkästyä. Ristiriitaista, eikö totta? Yleensä jo kirjaa aloittaessa tiedän tulenko siitä pitämään. Poikkeuksiakin on - runsaasti. Saatan tuskailla alun kanssa ja suunnitella keskenjättöä, mutta yhtäkkiä tarina (tai kerronta, tai päähenkilöiden persoonallisuus) viekin mennessään. Jonkinlainen mututuntuma kuitenkin löytyy jo vaikkapa kevään uutuuksia tutkaillessa. Kirjan kannen tai takatekstin on herätettävä jonkinlaisia viboja tai sitten jätän teoksen huomioimatta. Luottoblogeissa vieraillessa innostun myös kirjoista, jotka olisin muuten skipannut alkuunsa. Jos blogikollega, jonka maun tiedän hipovan omaani ihastuu romaaniin X, saatan minäkin sen lukulistalle ottaa. Ja todennäköisesti otankin.

Hups, pieni alustuspuhe? Tässä tulevat siis kaikkien aikojen rakkaimmat kirjat.

1. Neiti Etsivä -sarja (Carolyn Keene). Näitä rakastin lapsena.



2. Nummelan Ponitalli -sarja (Merja Jalo). Hevoshullulle pikkutytölle teokset tarjosivat ratsastuksen riemua ja jännitystä sopivassa suhteessa.

3. Pauliina Susi; Ruuhkavuodet. No, tämä on se ADHD äidin vertaistukiteos, joka sopi lukuhetkiseen elämäntilanteeseeni täydellisesti.

4. Anna-Leena Härkönen; Heikosti Positiivinen. Olen lukenut Härkösen synnytysmasennuksesta useita kertoja ja aina kirja on yhtä tuore sekä puhutteleva ironisuudessaan.


5. Liza Marklund; Uhatut. Jossain määrin kykenin samaistumaan teoksen vainotun äidin tuntoihin, vaikkei minulla koskaan ole perässäni ihan yhtä hullua miestä ollut...

6. Edith Södergran; kaikki tämän upean naisrunoilijan tuotokset. Rakastan Södergrania!

7. C. S. Lewis; Narnia -sarja. Olen lukenut Narniat niin lapsena kuin aikuisenakin, enkä voi olla vakuuttumatta Lewisin vertauskuvallisista kertojanlahjoista.

8. Deborah Spungen; Nancy. Luin kirjaa teininä ollessani sekä punkkari, että Sid-fanaatikko kuin nykyään Raamattua. Löysin Nancyn viime viikolla kirpparilta ja tahdon lukea sen taas ties monennettako kertaa, nyt äidin näkökulmasta. Hurja tarina, yksi elämäni kirjoista.



9. Herbjörg Wassmo; Lasi maitoa, kiitos. Rankka ja puhutteleva tarina naiskaupasta. Unohtumaton.

10. Tess Gerritsen; Jääkylmä. Jännäreiden aatelia. Useinhan genren teoksista käytetään sanaa "mukaansatempaava". No, Gerritsen näytti Jääkylmän myötä mitä sana äärimmäisyydessään voi tarkoittaa...

Kiinnostavaa olisi kuulla, teidän kaikkien aikojen suosikeista!

24 kommenttia:

  1. Oih, joku muukin muistaa ja on lukenut Nummelan ponitallia! Olin itse ihan hulluna siihen pienenä. Samoin Neiti Etsiviin. <3

    Takateksti ja kirjan kansi vaikuttaa minuunkin paljon etenkin, jos kirjailija on ennestään tuntematon. Jos on tuttu kirjailija, sen ei ole niin väliä. :)

    VastaaPoista
  2. Elegia, tuo on ihan totta, jos kyseessä on tuttu kirjailija, en minäkään edes lue takatekstejä vaan kirja menee automaattisesti lukulistalle.

    Nummelan ponitallit on kyllä ihkuja! Mahtaisikohan nyt "aikuisena" yhtä suurta vaikutusta tehdä :D

    VastaaPoista
  3. Oi ihanaa!
    Neiti Etsiviä en ole lukenut ikinä, mikä kauhea yleissivistys-vaje tämä nyt onkin! Ja Nummelan ponitallit jäi pikkuisen Annika-heppasarjan jalkoihin. Olin siihen ihan koukussa!
    Muista luettelemistasi Wassmon Lasi maitoa kiitos ja Nancy on minulle "suuria" kirjoja. Nancy ehkäpä vielä enemmin. Se oli järkyttävä.

    VastaaPoista
  4. Roz, miten tuo Annika -sarjakin kuulostaa niin tutulta?! Minusta tuntuu, että luin reilun 10v. vanhana kaikki mahdolliset heppasarjat.

    Kummasti sitä vain jää parhaiten mieleen tunteita järkyttäneet kirjat. Lasi maitoa, kiitos on teos, jota en taida enää ikinä uudelleen lukea...

    VastaaPoista
  5. Jos joskun innostun omia lemppareita listaamaan niin Nancy löytyy taatusti minunkin listaltani. Yksinkertaisesti upea.

    Olenkohan ainoa joka ei koskaan pahemmi tykännyt Neiti Etsivistä? :D Hyllystä löytyy kyllä useampi, mutta ne ovat olleet sitä pakkokauraa mitä on saanut lahjaksi ja jota on tullut luettua muiden kirjojen loppuessa kesken. Nummelan ponitalleista taisin sen sijaan lukea kaikki.

    VastaaPoista
  6. Jami, mua kiinnostaa kovasti miten Nancy aukeaa näin vuosien jälkeen. Kirppiskirjaksi se oli minusta kallis, 5e, mutta kun näin kirjan hyllyssä se oli saatava! Nuorena lainasin omaa kappaletta vain kirjastosta.

    Varmaan on vähän ikäkysymys innostuuko Neiti Etsivästä :D Mä olin vajaat 10v näitä lukiessa ja silloin Paulan (apua, toivottavasti nyt muistan edes nimen oikein :))seikkailut kolahti.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaunis linkityksestä! =D

    Kiva, että kokosit tämän listan. Minullekin Neiti Etsivät olivat tärkeitä penskana, Nummeloitakin tuli luettua hevoshulluvaiheessani - nythän olen pelkästään hullussa vaiheessa. =D Olen Härköstä lukenut hyvin vähän; Heikosti posiviitinen saattaa olla luettuna, jonkinlainen menneisyyden kaiku alkaa kilkattaa päässäni. Vai ovatko ne sittenkin ne hulluuden kellot? =D Narniat tietty, ihanat! En ole aikuisena niitä lukenut, mutta kova aikomus on ne lukea uudestaan. Nancy, en kertakaikkiaan muista, olenko lukenut sitä! Gerritsen on ollut minulle ikuinen lukea vai eikö lukea-kirjailija. En ole lukenut, mutta ehkäpä vielä. =D

    VastaaPoista
  8. Mukava lista. Minäkin luin lapsena Neiti Etsiviä ja Nummelan ponitalli -sarjaa. Luin myös niitä Annika-kirjoja. Olisi mielenkiintoista lukea edellä mainittuja uudestaan nyt aikuisena. Minulla on yksi Nummelan ponitalli -kirja hyllyssä ja se ei kyllä enää uponnut yhtään.

    Nancy on jäänyt lähtemättömästi mieleen, vaikka sen lukemisesta on jo vuosia.

    Heikosti positiivisen luin viime vuonna. Toisaalta pidin siitä, toisaalta tuntui, että siitä jäi puuttumaan jotain, mitä olin kirjalta odottanut. En osaa oikein määritellä edes mitä.

    VastaaPoista
  9. Nancy, Lasi maitoa ja Ruuhkavuodet ovat minullakin noista mielessäni. Pysyvästi.

    VastaaPoista
  10. Irene K, *tirsk*, ei näistä kelloista aina ota selvää :D Jotenkin mulla on sellainen tuntuma, että voisit Gerritseniin tykästyä! Ainakin Jääkylmä kannattaa lukea, ellei jaksa koko sarjaa läpi käydä, se on kirjailijalta aivan paras.

    Annika, minun täytyy kyllä etsiä kirjastosta tuota kaima-sarjaa. Voi olla, että se palautuisi mieleen, kun kannet näkisin... Tai sitten ei. Onhan tässä vierähtänyt jo muutama vuosi noista lapsuuden heppahulluusajoilta ;)

    Nancy on koskettava, ei sitä voi unohtaa.

    Mari A, ihanaa, että sullakin Ruuhkavuodet jäivät mieleen. Ihastuin Suden rehelliseen ja samalla hauskaan kerrontaan. Oli niin samanlaisia tuntemuksia minullakin poikien vauva-aikoina.

    VastaaPoista
  11. Oooh, Nacy, Lasi maitoa, kiitos ja Jääkylmä ovat olleet minullekin kovia juttuja. Olen muuten lukenut Nancyn monasti...

    Edithiin minun ei tarvinne sinulle sanoa mitään, sillä tiedät♥

    VastaaPoista
  12. Leena, ihanaa, että meillä on yhteisiä suosikkeja! Niin, Edith on ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis yritin sanoa, että Nancy;-)

      Et ole vieläkään lukenut Kirjan kansaa...

      Poista
    2. Olen lukenut ja rakastunut! :D

      Poista
  13. Listasi alkoi melko lupaavasti, Nummelan ponitalli ja Neiti Etsivät olivat minunkin suuria kirjarakkauksia. Niihin on ollut hauska palata myöhemminkin:)

    Omalle kymmenen listalle olisi pakko antaa tilaa ainakin MacDonaldin Armon yölle, Irvingin Ystäväni Owen Meanylle ja Montgomeryn Runotytölle. Luultavasti myös Atwoodin Nimeltään Grace pääsisi mukaan. Haluaisin mukaan muitakin koskettavia kirjoja, mutta tähän hätään en muista muita. Paitsi Harry Potter ja Azkabanin vanki ainakin!

    Rakkaita kirjoja on kertynyt ihanan paljon:)

    VastaaPoista
  14. Sonja, nuo mainitsemasi kirjat ovat niitä klassikoita, joihin aika ei tunnu ikinä riittävän. Pieni lupaus, tänä vuonna aion tutustua Atwoodiin. Nyt se on sanottu ja lupaukset on pidettävä :D

    VastaaPoista
  15. Neiti Etsivät ja Nummelan ponitallit tuli lapsuudessa kahlattua perin pohjin ;) Nancy on myös yksi suosikeistani, luulin omistavani sen, mutta eipä vain löydy hyllystä :( Ostan varmasti jos jossakin tulee edullisesti vastaan. Narnia-yhteisteos odottelee lukuvuoroaan, en voinut ohittaa sitä ale-ostoksilla (tosin se oli normaalihintainen).

    VastaaPoista
  16. Villasukka, oi niitä aikoja :) Mukavaa, että suosikeista löytyy yhteisiä tuttavuuksia. Nancy täytyy kyllä lukea pian uudelleen.

    VastaaPoista
  17. Neiti Etsivät tuli itsekin luettua pienenä tarkkaan. Oli ehdottomasti lempparisarjani!

    Nancy on mennyt minulta ihan ohi. Olen kuullut kirjan olleen monelle tosi tärkeä. Pitää kyllä minunkin ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
  18. Pihi nainen, voi lue Nancy - äkkiä!! :)

    Neiti Etsivät johdattivat minut oikopolkua dekkareiden maailmaan, jossa viihdyin vuosikaudet. Nyt yritän hienovaraisesti irrottautua ja lukea enemmän draamaa :)

    VastaaPoista
  19. Minulle Nancy oli harvinaisen tylsä lukukokemus. Luin sen nuorehkona ja en vain pitänyt. Tiedä sitten mikä mättäsi.

    Lasi maitoa, kiitos odottelee lukemista omassa hyllyssä. Ai että kun ehtisikin sen pian lukea!

    VastaaPoista
  20. Katri, hienoa saada eriävääkin mielipidettä Nancysta! Kaikki ei ole kaikille. Voi kun tosiaan ehtisit pian Lasin maitoa, odotan postaustasi kirjasta :-)

    VastaaPoista
  21. Innoittamanasi tein vastaavan listan. Minunkin listalleni päätyivät Neiti etsivät, vaikka ne eivät enää vanhempana tehneet suurta vaikutusta, mutta lapsena tuli luettua niitä niin paljon, että ne oli pakko mainita. Narniat ja Nancy olisivat voineet päätyä minunkin listalleni, mutta eivät päätyneet. Vaikuttavia kirjoja silti.

    VastaaPoista
  22. Hei annami ja kiitos kommentista! Menenkin heti katsastamaan blogisi :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥