maanantaina, elokuuta 12, 2013

Johanna Venho; Syntysanat


Johanna Venho 2011, WSOY,  210s.

Kaksi elämää. Voiko niitä sovittaa yhteen? Oli pakko voida, muuten jotain särkyisi. Mesi tumppaa unet ja tuskin ehtii edes oikaista selkäänsä kun jo on iltatoimien aika, kaiket päivät hän pyörii väkkäränä velvollisuuksiensa keskellä niin että illalla väsymys tykyttää jäsenissä, samentaa pään kuin humala.

Oih, Syntysanat! Oih, tuo maailman kaunein kansi! Missä kirjarakas olet piileskellyt, miksi et ole aiemmin luokseni liidellyt?

Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Ja juuri tähän saumaan, miten nautinnollisen lukuelämyksen Johanna Venho, minulle entuudestaan tuntematon kirjailija tarjoilikaan. Siinä missä Taivaslaulu nosti pintaan äidin väsymyksen hurjan koskettavalla temmolla, Syntysanat lähestyvät aihetta hiukan eri näkökulmasta. Yhtä riipivänä, samalla palolla syväluodaten.

Kirja on kahden aikuisen naisen tarina. Mesi Kivelän, joka on jäänyt nuorena leskeksi, ja hoitaa nyt arjen uuvuttamana niin lapsiaan, kuin kotitalonsa huoneissa pesivää äitiään. Mesin, jonka elämä kaavoitti aivan liian nuorena, Mesin, joka joutuu katkomaan siipensä ja piilottamaan tyngät syvälle villapaitansa sisään. Mesi, joka on niin äiti, niin äiti, että kadotti oman minuutensa jo vuosia sitten.

Kunnes eräänä päivänä, hän tulee lainanneeksi kirjan... Kuinka vaarallisia kirjat voivatkaan olla, kun sana tulee lihaksi ja elämä kuorii yltään arkipukunsa. Kaikki alkaa näyttää toisenlaiselta, alkaen Mesin unista. Ja sitten nainen tekee loitsun, ja kirjailija Hanna Frank päätyy muuttamaan maailmanmatkoiltaan Mesin naapuriin, vanhaan pappilaan. Hanna janoaa rauhaa kaiken hektisen elämän etsimisensä keskelle. Mutta kun pitkä, pitkä hiuksinen, koruja käyttävä villi ja vapaa nainen päätyy asumaan pienelle kylälle, ei hän huomiotta jää. Huomiotakin on monenlaista, hyvää ja huonoa. Esimerkiksi Muhonen heittää mieheksi melkoisen kommentin:

Mitä järkeä tässä on?
- Unohda järki.
Se oli Muhonen. En ole kuullut yhdenkään miehen sanovan niin.

Ja kuinka janoisesti Mesi katsookaan Hannaa, kuin kaivon pohjalla maaten ja apua kaivaten. Noustakseen jälleen siivillensä. Mesin nuoruuden rakashan asui aikoinaan pappilassa, jossa tapahtui kauheita, ja joka sen jälkeen ikään kuin jäi odottamaan Hannaa.

Hanna taas kantaa hautakiven painoista ahdistusta oman rintansa päällä, miettii syvimmillään samoja aiheita kuin Mesi. Miten vaikeaa onkaan olla nainen! Miten katkeransuloista, miten hirvittävää!

Syntysanat muodostuivat minulle, jälleen, tunnepitoiseksi lukunautinnoksi, jonka toivoisin jokaisen naisen kokevan. Olen ajautunut viime aikoina ikään kuin tahtomattanikin vahvojen, suomalaisten naiskirjailijoiden taikapiiriin, jossa voin vain hämmästellä näitä lahjakkuuksia. Kirjallisuuden valtavaa voimaa.

Suosittelen!

Romaanin ovat lukeneet ainakin Katja, Maria, Minna

***

 Kun pommi räjähtää, kun ase laukeaa, kun sen kuuma piippu painetaan lopulta omaan ohimoon, sen kaiken voi juontaa tähän. Ottiko kukaan syliin kun kaaduin.

10 kommenttia:

  1. Upea kansi!

    Olisin itse varmaan tietyssä vaiheessa elämääni pudonnut tähän sataa. Ne ihanat, rankat vuodet, jolloin välillä luuli, että jalassa on kahle, joka estää nousemasta kiinnostaviin juniin. Tuntui joskus kuin olisi vain jäänyt asemalle, mutta jälkeenpäin onneksi näki kaiken toisin.

    Kirjat ovat vaarallisen vahvistavia. Niistä voi löytää uuden oven, uuden minän.

    Syntysanat lienevät jo kuluvan vuoden kuumassa ryhmässäsi...

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kannesta haluaisin taulun!

      Kuuma ryhmä alkaa olla jo niin kuuma, etten vuoden lopulla uskalla siihen edes koskea... Täytyy varmaan laatia joku top 50 -lista ;) Ja vielä syksyn romaanit tähän päälle.

      Niin, jälkeenpäin. Silloin uskoisin kaiken viimein selkenevän.

      ♥♥♥

      Poista
  2. Syntysanat on kyllä hieno. Venhohan on myös runoilija, mikä näkyy romaanin kielessä, mutta hän hallitsee proosankin huikean hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oh, täytyykin seuraavalla kirjastoreissulla lainata hänen runojaan <3

      Poista
  3. Oi, en voi lukea sinun arvostelua, koska kirja odottaa tuolla hyllyssä lukemista...kansikuva on huikea :)

    VastaaPoista
  4. Tämä oli minulla jo kertaalleen lainassa kirjastosta, mutten ehtinyt lukemaan. Pian uusi yritys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, mulle käy jatkuvasti noin :) Kokeile ihmeessä! Ja hei, uusi Atkinson tuli eilen...

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥