sunnuntaina, elokuuta 25, 2013

Kirjabloggaaja ja ampumavälikohtaus (vähän Katri Valastakin)



Tyypilliseen tyyliini nämä tällaiset välipalapostaukset, osastoa "muuta" menevät valivalivalitukseksi. Nyt kuulkaas lukujumittaa niin mahdottomasti. Jopa niin paljon, etten ole pariin iltaan lukenut. Uskomatonta, Annika! Tällaista ei ole tapahtunut sitten... Vuosiin. Osittain syynä hektinen elämäntilanne; koiranpentu, uudet harrastukset, lasten koulunalkaminen yms yms.

Eilen onnistuin kaiken lisäksi telomaan itseni kiväärillä. Koska veljeni harrastavat ampumista ja minä olen dekkarityttöjä, koin suorastaan velvollisuudekseni maalitaulua posautella. Kun kerran muutkin... No, sain sitten kiikarista silmääni sellaisella temmolla, että kulma aukesi ja näytän - toisen silmän osalta - pesukarhulta. Pieni aivotärähdyskin tuli, ja sen myötä lukeminen takkuaa.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Olen kamppaillut erään hyväksi havaitsemani kirjailijan uutuuden parissa, mutta tällä kertaa teksti ei nappaa, ei tempaa mukaansa, ei sitten yhtään. Toisella silmällä kuikuillen aloittelin äsken Pekka Hiltusen ISOa, ja siinäpä suuren sydämen kirja. Taitaa helpottaa tämä tauti, tämä jumitus, ja lukulasitkin mahtunevat pian taas päähäni.

Mutta koska tämähän edelleen on lukupäiväkirja, jaan lopuksi osia Katri Valan Kootuista runoista (WSOY 2011, kuudes painos). Vala (s. 1901, k. 1944) on yksi minulle uusimpia, mutta samalla kuumimpia runollisia rakkauksia. Hänet mainitaan kokoelman esittelylehdillä "suomalaisen vapaan runomitan ensimmäiseksi suureksi taitajaksi". Ja kyllä, kun ajatellaan minä vuosina Vala runonsa on kirjoittanut niin hyvänen aika, ainakin itse koen tekstin vanhahtavalla tavalla tuoreeksi.

Runot ovat tietyssä mielessä eroottissävytteisiä, ja samalla pakahduttavan kaihoisia. Kauniita, mutta niin riipivällä tavalla.

Runojahan ei saisi, tai no ei SAA julkaista kokonaisina ilman lupia, joten katkelmat eivät nyt paljasta koko totuutta. Mutta ensimakuna:



Olen vain pieni tyttö
sinun kuumien silmiesi edessä,
joiden katse on kaikkia hyväilyjäsi polttavampi.

Vain surullinen sydämeni 
on minulla annettavana,
mutta varjoni liukuu huumaantuneena
sinun jalkojesi yli.
Hiljaisina rakkaudesta katselen kasvojas
oi minun musta jumalani,
ja punaisen lippaan lailla
kätkee sydämeni helmiketjua,
päivä ja öitä,
jotka olet minulle antanut...

(s. 138)

***

Olen kuollut, mut minne sa kulkenetkaan,
on hautani aina sun vierelläs.
Mene toiselle tähdelle rakastamaan,
on hautani vierelläs!

(s. 156)

***

Heräsin askeliin.
Joku seisoi ovellani
ääneti katsellen minua.
Näin vain mustien silmien huumaavan tulen.
Täynnä ihanaa kauhua
tahdoin paeta, tahdoin syöksyä pimeään,
ennenkuin koko olemukseni
oli palanut tuhkaksi.

(s. 115)

***

Havahdun ahneen elämän
vahvaan itkuun.
Sydämeni värisee
verentumma, putoava pisara
kuilun partaalla.

Olen tuskanpimeä maa,
kaukaiset auringot
eivät valaista voi,
yöni vain tihenee niistä.
Oma aurinkoni on kuollut.
Sinä vaikenet, elämäni.

(s. 288)




***

Epätoivo oli niinkuin sumu ylläni,
sydämeni voima loppui,
en tiedä, mistä elin.
Silloin palasit säihkyvänä
hukuttavin merensilmin,
suutelit jalkojani,
lauloit: sinä ainoa.

Tuhannesti jo kirosin sinut,
tuhat kertaa anteeksi annoin.

(s. 234)

***

Kauan sitten
tulit luokseni surullisena
ja pyysit sydäntäni.

Nyt se on käsissäsi,
pieni sydämeni.
Mutta kuinka julmat
ovat suuret, kauniit kätesi!
Nostan kuolevat käteni kohti kuuta,
joka liukuu ohi
kuin valaistu laiva.

Sinä olit unohtanut antaa sydämesi minulle.

(s. 88-89)

***

17 kommenttia:

  1. Vala on hieno runoilija, hän meni pois vuonna 1944, eli pian poismenosta on jo 70 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana runoilija, joka kirjoittaa näistä iankaikkisuusaiheista. Teksti ei vanhene <3

      Poista
  2. Voi Annika, sinä se olet varsinainen Lara Croft pyssyinesi! =D Onneksi olet kuitenkin kunnossa.

    Toivottavasti lukujumi alkaa siitä helpottaa; minä juuri tänään mietin, paistatellessani päivää ulkona ja kirjaa lukiessa, että milloinkahan on viimeksi ollut päivä, jolloin en ole lukenut riviäkään kirjaa. Eipä tullut mieleen. =D Kirja kuuluu meikäläisen päivään vähän niin kuin eräänlaisena nautittavana rutiinina. =D Paitsi kyllä minullakin hiukan tökki tässä juuri erään uutukaisen kanssa, onneksi oli lyhyt kirja. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, no sellainenhan minä :D Tapaturma-altisihminen, yllättävää, että vielä täällä :)

      Sellaiset tökkivät kirjat pitäisi kieltää lailla... Menee motivaatio koko harrastuksesta. Ai niin, voihan kirjan toki keskenkin jättää. Mulla jäi nyt tuo yksi kesken, vaikka hammasta purren yritin edetä. Ei niin ei :D

      Poista
  3. Annika, mehän voisimme perustaa Yksisilmäisten Kirjabloggaajien ryhmän;) Suunnilleen yhdellä silmällä täällä on menty koko kesä.

    Minullakin takkuaa lukeminen ja minäkin olen lueskennellut Katri Valaa...En tiedä, mistä lukujumi...tai ehkä siitä, että petyin yhteen kirjaan. Haen runoista aina lohtua, olipa harmistuksen/pettymyksen syy sitten ihan mikä tahansa.

    En voi uskoa, että posautit silmääsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, sellainen voisi olla nyt tarpeen. Kyllä mä vähän pelästyin, kun tuli sellainen olo, että laukesiko ase kuitenkin naamaan... Ehkä siinä olisi voinut tehdä sen lobotomiankin samalla, viimein ;) Mutta henkiin jäin!

      Vala vain on niin. Ihana. Miten tulisimmekaan toimeen ilman runoutta!

      Poista
    2. Btw: Oletko nähnyt filmin Frances, jonka pääosassa on Jessica Lange. Kertoo lobotomista...Kyllä minä silti kaipaan myös aika ajoin lobotomiaa;)

      Minulla on Valalta tietyt hirveän vahvat suosikit, jotka nyt osin eri kuin teininä - tietysti. Tuo Helmiketju eli sarjasi ensimmäinen runo löytyy monista teinivuosien päiväkirjoistani...

      Ei ole elämää ilman runoutta!

      Poista
    3. Jonkin leffan olen aiheen ympäriltä nähnyt, en ole varma onko se juuri tuo. Minusta taisi olla enempi kauhuosastoa. Ja kyllä, jos sellainen vaihtoehto olisi, ottaisin lobon aivan ehdottomasti. Ei tarvitsisi kahta kertaa harkita ;)

      Sydäntä raastoi runoja pätkiä, mutta en jaksa kuunnella aiheesta marinaa. Vala on mahtava.

      Poista
  4. Annie mestariampuja, pyssy vain väärinpäin...muistan kyllä kolmen veljeksen siskona, että olin neljäntenä mukana ampumassa ilmakiväärillä sitä ennen piti olla ritsat kaikilla, mopoaikana en saanut omaa mopoa, joten varastin aina veljien mopot ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Puukoilla vuoleminen loppui, kun vasen peukalo melkein irtosi.
    Näin aikuisena jatkan nuorena alkaneita harrastuksia eli rakennan, maalaan, kunnostan vanhoja huonekaluja jne., mutta pyssyillä en ammu. Olisin kyllä mennyt armeijaan, jos silloin olisi naiset päässeet, kun olin sen ikäinen. Armeijan ovat korvanneet sitten nuo vaellusreissut rinkka selässä, parempi niin.
    Parantelehan itsesi kuntoon :)

    Voihan Vala :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, mulla taas neljä veljeä... Samassa veneessä olemme :) Ja itse asiassa omistinkin teininä pienen pv-mopon. Olen jossain määrin aina ollut poikatyttö, toisaalta on minussa se runoprinsessa puolikin.

      Kiitos <3

      Poista
    2. Ja niinpä: Vala, Vala, Vala!

      Poista
  5. Onpa sinulla hurjia harrastuksia, kuten ampuminen:)
    Kiitos runopostauksesta, Annika, ja hyvää viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili Mummo, kertaluonteinen kokeilu tuo ampuminen, ei tule toistumaan :)

      Kaunista tätä viikkoa sinulle! ♥

      Poista
  6. Nämä Valon runot ovat kyllä kauniita, tykkään hänen tyylistään kovasti. Pitäisi vissiin hommata ihan itellekin häntä. Hävyttömän vähän tulee nykyään runoja luettua, vaikka runoja diggailenkin.

    Onnettomuusalttiin yksilön elämä on kyllä yhtä nuorallakävelyä. Toivottavasti ei pää tärähtänyt kovin pahasti, ettei mitään arvokasta tuhoutunut. :D

    Täällä huiskuttelee toinen, jolla on vissiin tapaturmat geeneissä. Pitäisi varmaan kääriytyä kuplamuoviin - tekisi sinullekin hyvää sellainen!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Valan, en osaa lukea enkä kirjoittaa enkä mitään muutakaan :D

      Poista
    2. Mä en ikinä huomaa typoja, omianikaan, ennen kuin joku korjaa :D

      Runot menevät kausittain. Välillä en harrasta niitä aikoihin, välillä taas en muuta lukisikaan. Riippuu niin omista fiiliksistä. Mitä ahdistuneempi olen, sitä enempi runoihin turvaudun.

      Tällaisten tapaturma-alttiiden ihmisten kuten me, ei pitäisi harrastaa mitään vaarallista (mäkin ratsastan), vaan... vaikka lukemista :D

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥