perjantaina, elokuuta 09, 2013

Valhe & viettelys - Tarinoita pettämisestä


Helsinki-kirjat 2011, 189s.

Kävelen pihan poikki. Ilma tuoksuu puhtaalta ja maa huuhdellulta. Pimeällä taivaalla naurulokki kirkuu mekaanisesti. Ajattelen masentavan ajatuksen: Ellen ole rakastunut, en ole kukaan.

Riku Korhonen - Muotokuva

Minulla on hankala suhde novelleihin. Periaatteessa antaudun mielelläni tarinan kuin tarinan vietäväksi, mutta novelleissa vain on se, että juuri kun alan lämmetä, ollaankin jo viimeisellä sivulla. Jää keskeneräisyyden tuntu, joka toisaalta, lopulta onkin kaiken ydin. Koko idea. Että otetaankin vain se kohta juonesta, se kaikkein tärkein, johon keskitytään sitten täydellä teholla. (Muutama vuosikymmen hitaalta bloggajaparalta meni tämän kaavan purkamiseen...)


Mutta miten surra, kun ei tiedä, mitä on menettänyt. Surukin on rikkautta, sillä siihen liittyy aina kaipaava, kaunis muisto. Tyhjyydestä sikiää vain tyhjyyttä.

Pasi Ilmari Jääskeläinen - Kirje Lethelle

Koska sain tämän kiehtovan kokoelmapaketin lahjaksi, kiitos, ystävä, en voinut enää työntää pikku päätäni pensaaseen sen varjolla että ei, novellit eivät ole mun juttuni. Aihekin tässä Riku Korhosen, Tiina Raevaaran, Pasi Ilmari Jääskeläisen, Tuija Välipakan, Asko Sahlbergin, Leena Parkkisen, Tommi Liimattan ja Tiina Lymin taiteilemassa teoksessa hullaannutti. Varsinkin kun takakansi lupaili salaperäisesti hymyillen, että pettämistä lähestytään nyt hiukan totutusta poikkeavasta näkökulmasta. Hyvä, hyvä.

Nuorella miehellä oli ongelma: alituinen vieraus, itsestään sivuun sysityksi tulemisen tunne ja voittamaton kyvyttömyys sietää sitä, elää sen kanssa toisten ihmisten joukossa.

Asko Sahlberg - Keltainen sade

Jokainen tarina kirjassa on kuin omanlaisensa helmi, joista muodostuu viehättävän kaunis kaulanauha. Ehjä kokonaisuus tämä on, sellainen, jolla sanansa sanottavanaan. Toisaalta totuus on aina myös ruma, ruhjotulla tavalla. Tarinat eivät varsinaisesti keskity siihen ilmeisimpään: siihen, että parisuhteeseen ilmestyisi kolmas osapuoli. Joissain on näinkin. Nämä novellit kertovat kuitenkin pääasiassa siitä, kuinka pettää voi niin monin eri tavoin. Jopa itseään.



Tavattoman noloa seota tällä tavalla yllättäen, miten tämän selittäisi töissä, asiakkaille jotka odottivat hänen hellivän salkkuaan kuin omaa lastaan, luotsaavan sen turvallisesti ohi pörssikarikoiden, tyynenä ja luotettavana, asiansa osaavana. Miten taivaan nimessä senioripankkiirilla voisi olla yksisarviseen henkilökohtainen kontakti? Perkele, tuntuu enemmän pössypäisen runoilijan kuin pankkiirin visiolta.

Tiina Lymi - Pankkiirin hevonen

Aiemmin minulle tuttuja kirjailijoita ovat Pasi Ilmari Jääskeläisen lisäksi mukavan mustalla huumorilla kirjoittava Tiina Lymi, Tuija Välipakka, jonka Härkätanssijasta lumouduin, sekä Leena Parkkinen kirjallaan Sinun jälkeesi, Max. Ehkäpä nyt, kirjan kannustamana päädyin tutustumaan tarkemmin näihin muihinkin.

Hieno kokoelma, ja erittäin suositeltava myös kaltaisilleni novellipelkoisille!


Kirjan ovat lukeneet ainakin Susa, Maria Jori, Jenni S. Linnea

***

Olen väsynyt tähän, ja niin syyllinen, että pelkä kenkien riisuminen saa minut anomaan: säästäkää minut intohimolta, ainakin intohimolta joka tulee ja menee.

17 kommenttia:

  1. Jäin tuijottamaan kuin hypnoosissa tuota kantta. Melkoisen osuva symbolisella tavalla kirjan keskeistä teemaa ajatellen!

    Lainauksien perusteella voisi tämä minuakin kiinnostaa. En itsekään lue pahemmin novelleja, mikä on sinänsä outoa, sillä periaatteessa pidän novelleista. Nytkin olisi hyllyssä odottelemassa pari kokoelmaa. Tarttee vissiin tarttua niihin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kansi ei söpöstele, mikä on vain positiivista. Tää on iankaikkinen aihe, mutta mielestäni kirjassa sitä käsitellään onnistuneen erilaisesti.

      Novelleille on oma aikansa ja paikkansa. Ne vaativat tiettyä olotilaa, joka mulla nyt päällä :)

      Poista
  2. Tämän minä jätin väliin, mutta luin sen sijaan tämän Minervalta http://leenalumi.blogspot.fi/2010/08/revitty-sydan-voiko-uskottomuudesta.html

    Nyt ei ole novelliaika, se oli ja meni juuri.

    Kaunista sametti-iltaviikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novellijuna seisoo vielä hetken kohdallani, sitten se saa mennä, ja jatkan jälleen rakkaiden romaanien parissa.

      Sitä samaa sinulle, nyt voi jo sytyttää kynttilöitä ♥

      Poista
  3. Hieno postaus.

    Novelli on parhaimillaan loistava ilmaisumuoto, novellikokoelman lukeminen taas on haastavaa, aina uusi tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinä!

      Haastavaa oli, mutta toisaalta näissä kaikissa oli niin vahvasti sama aihe, etten kokenut joutuvani ylitsepääsemättömiin ongelmiin :)

      Poista
  4. Minä en osaa novelleja lukea. Että hypätään tarinasta tarinaan, yhtäkkiä, se on jäänyt jotenkin.. niin, jotenkin. Yritin taannoin lukea Taina Latvalan Arvostelukappale novellikokoelmaa, ja ei, ei, ei. Olikohan kyse kirjasta vai siitä että oli novelleja?

    Ehkä pitäisi koittaa uudestaan paremmalla onnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Latvalalta yhden teoksen, josta tykkäsin kyllä kovasti. Eli ehkä se oli sitten puhtaasti novellimuodon vika :)

      Poista
  5. Tässä on mukana niin hienoja kirjailijoita, että alkoi kiinnostaa. Olen miettinyt, että pitäisi novelliviikon ja lukisin novelleja sieltä täältä tai lukisinko mieluummin yhden hyvän novellikokoelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, siinäpä vasta miettimistä :) Tätä novellikokoelmaa uskallan tietysti suositella, mutta periaatteessa, miksei voisi ottaa novellin sieltä, toisen täältä. Hyvä idea viikkoon!

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Luin tämän arviosi juuri ennen kuin lähdin kirjastoon, ja arvaapas vain jouduinko lainaamaan tämän? Oi kyllä. :) Olin vähän kiinnostunut tästä novellikokoelmasta silloin kun tämä ilmestyi (koska Asko Sahlberg <3 ), mutta unohdin pian koko kirjan. Kiitos siis mielenkiintoisesta arviosta ja tavallaan muistutuksesta, nyt uskon lukevani kokoelman aika pian. :)

    Ihanaa viikonloppua, ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä muistutus siis sulle :) Olikos Sahlberg siis se Yhdyntä-mies? :D En ole vieläkään siihen ehtinyt... Ja tänään lähti kirjastosta mukaan Naimapuuhia, hah, hah. (oi kuinka levotonta, vähän väsyneenä täällä kirjoittelen ja hermostuneenakin, huomennahan haen sen pennun.)

      Sitä samaa sulle, ihanainen <3

      Poista
    2. Joo, Sahlberg on juuri se Yhdyntä-mies! :D Siinäpä oliskin sulle sopiva viikonlopun setti, ensin vähän Naimapuuhia ja siihen jatkoksi Yhdyntä.
      (Onneksi en ole itse yhtään levoton vaan aina niin pirun asiallinen ja fiksu. :D )

      Ja oi, pentu!! Laita sitten heti paljon, paljon kuvia vauvasta! <3 <3

      Poista
    3. Sara, varmasti kyllästän niin blogini kuin fb:nkin hauvavauvakuvilla <3

      Juu, järkeviä ja fiksuja olemme, emme ikinä ajattele kaksimielisyyksiä, hyh, pois se meistä ;)

      Poista
  8. Minäkin olen "huono" novellien lukija. Ainoat novellikokoelmat, joita olen lukenut, ovat yllätys, yllätys, Stephen Kingin. Niistä olen kyllä pitänyt. Kas kummaa. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, oho, siis sä tykkäsit Kingin novelleista?! Enpä taida nyt uskoa :-D

      Se kokoelma munkin lukulista, murunen.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥