tiistaina, lokakuuta 01, 2013

Johan Theorin; Sankta Psykon kasvatit



Suom. Outi Menna ja Tammi 2013, 502s. (arvostelukappale)

Janilla ei ollut mitään syytä elää, mutta hän oli taitava pysymään rytmissä.


Hei ystävät! Olen pikkuhiljaa siirtymässä hiljaiselostani kohti vielä etäällä, mutta jo himpun verran lähempänä siintävää Blogistaniaa. Juuri nyt läppäritön elämä aiheuttaa ahdistusta, mutta onneksi kirjastot ovat monipuolisia laitoksia. Tälläkin hetkellä nautin ympäröivistä kirjahyllyistä, niiden tuoksuista ja mahdollisuudesta käyttää konetta. Päivittää totaalirempallaan ollutta blogiani. Pahoittelen nyt, että joudutte tulemaan toistaiseksi toimeen ilman linkityksiä ja kuvia, mutta kyllä tästä suosta vielä noustaan, kunhan kotiutan oman, entistä ehomman koneeni.

Syksyn upeita uutuuksia on kolissut postiluukusta sellaisella vauhdilla, etten ole kuin hapuillen perässä pysynyt. Tämä Johan Theorinin Sankta Psykon kasvatit kuuluu yhteen odotetuimmista jännäriuutuuksista. Olen lukenut kaikki upean ruotsalaisdekkaristin aiemmin suomennetut teokset ja voi Luoja, mitä tekstiä! Theorin kirjoittaa perin yksinkertaisella tyylillä mutta sellaisella terällä, että se työntyy piikin lailla syvälle psyykkeen ytimeen.

Tällä kertaa tarina on ehkä hämmentävämpi kuin koskaan. Aiemmista teoksista tuttua yliluonnollista elementtiä Sankta Psykosta on turha etsiä, mutta silti minusta tuntui kirjaa lukiessa siltä, kuin Theorin olisi nyt asioiden keskipisteessä. Sankta Psykon kasvatit on hänen kirkkain tähtensä, silmäteränsä, lempilapsensa. Tällaisissa fiiliksissä täällä, tarinan jälkeen.

Jan Hauger, 29-vuotias lastenohjaaja saa elämänsä työpaikan. Hän matkustaa Vallaan ryhtyäkseen sijaiseksi Metsäkedon päiväkotiin. Duuni ei ole mitään peruskauraa sillä päiväkoti, oikeastaan pelkkä kotoisaksi sisustettu parakki, sijaitsee Sankta Patrician, vankimielisairaalan siimeksessä. Lapsien vanhemmat ovat Sankta Psykossa hoidettavina ja lapset saavat välillä vierailla naapurissa äitiä tai isiä tervehtimässä.

Ja nyt on Janin aika tarttua puikkoihin, ottaa rooli lastenhoitajana, joka tosin luonnistuu häneltä helposti. Jan rakastaa lapsia! Viihtyy heidän kanssaan! Mutta jo alussa lukijalle selviää, ettei miehellä täysin puhtaat jauhot pussissa ole.

Jan, orava muistaa sinut kuin unen,
kuin runon tai hohtavan pilven taivaalla.
Minä muistan sinut, muistan sinut, muistan sinut.
Odotan yhä, että pääsisin pois eläintarhasta.
Mutta sinä voit nähdä minut,
minun pesäni on merkitty.
Tule esiin metsästä ja katso.

Theorin on luonut Janista todella raflaavan henkilöhahmon. Toisaalta hän on sympaattinen, toisaalta lukija ei tiedä oikein missään vaiheessa tarinaa voiko nuoreen mieheen todella luottaa. Kannattaako luottaa. Tämä, sekä uhkaava Sankta Psyko, jonka naapurissa viattomat lapset tuntuvat olevan alituisen uhan kohteena, luo kirjaan varsin sähköisen tunnelman.

Kirjailija ei siis tälläkään kertaa pettänyt. Ei, hän vain vahvisti asemansa suosikkinani ja juuri tällä hetkellä tahtoisin teoksen suosittelun lisäksi lähettää valtaisia kiitoksia Theorinille. Järisyttävä lukuelämys!

Teoksen on lukenut ainakin Leena Lumi, jonka osoitteen kyllä murut tiedätte ;)

***


Aito rakkaus ei kuole luonnollisella tavalla. Sen murhaavat ne, jotka hallitsevat meitä.



19 kommenttia:

  1. Tämä on minustakin Theoronin kirkkain tähti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, Leena! Mitähän jatkossa luvassa... :-)

      Poista
  2. Tätä hipelön jo taannoin kirjakaupassa. Tämä voisikin olla mulle, wuut, wuut, ensimmäinen pohjoismainen jännärikö se tässä lymyilee?! Luulemma. Miss U. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miss u too, darling! Jospa pääsisin pian tästä koneettomasta helvetistäni... Puhelimella hidasta naputella.

      Mutta hei, kirjailijaa on verrattu jopa Kingiin! On sun tätä kokeiltava :-D

      Poista
  3. Luin hiukan arvosteluasi, sillä kirja odottaa seuraavana lukuvuoroa. Sitä ennen olen lueskellut pennun kasvatusopasta, sillä sain lahjaksi koiranpennun vanhan koirapapparaisen seuraksi.
    Sankta psyko kuulostaa hurjalta, jännittää jo etukäteen. Kirjastossa olin kahden vaiheilla lainaanko vai en, mutta kirjastontäti oli lukenut sen ja sanoi, että minun on pakko lukea se :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihana kirjastotäti :-) ja täysin oikeassa; tämä on sulle Mai ehdoton;

      Poista
  4. Minä olen täällä jo miettinyt missä olet, hih <3
    Theorinia en olekaan vielä lukenut, nyt on jännityskirjat jääneet vähän sivummalle syksyn uutuuksien tultua. Vielä Slaughterin kirjat kahlaamatta läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ihanaa tuntea olevansa kaivattu. Kiitos <3

      Tänä syksynä jännäreitä on tullut niin mielettömästi, etten itse taas ole oikein muihin genreihin ehtinyt. Onneksi kirjat eivät mihinkään karkaa, Slaughteritkaan ;-)

      Poista
  5. Ihanaa kuulla sinusta täälläkin! <3 Olet kovasti kaivattu, tiedäthän. :) Ja eläköön Suomen kirjastolaitos, kun mahdollistaa läppärittömän kirjabloggaajan bloggaamisen (toivottavasti läppäriasia pian järjestyy!).

    Theorinia on pitänyt lukemani jo pienen iäisyyden (toisen kirjan ilmestymisestä asti), mutta enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi. Tätä uutta kirjaa odotan innolla kirjaston varausjonossa, mukavaa kuulla että kirja on mainio.

    Iso halaus sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sara, tuntuu hyvältä olla back ainakin hapuilevasti ;-) kuten tuossa aiemmassa kommentissa kirjoitin, eiväthän ne kirjat minnekään karkaa. Ehdit mainiosti Theorinin pariin. Ja aloita ihmeessä Psykosta, pääset heti kärryille hänen tyylistään :-)

      Lämmin halaus takaisin <3

      Poista
  6. "Järisyttävä lukuelämys!" vakuuttaa mut jo aika hyvin! Ehkä pitää laittaa mun lähes tyhjään lukulistaan tämä ylös ja voisin oikeasti ruveta perehtymään näihin dekkareihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi muru, aivan ehdottomasti tätä suosittelen! :-)

      Poista
  7. Ai niin, Theorin! Miksen ikinä muista häntä kirjastossa tai muuallakaan! Pitää liimata lappu otsaan, kaipaan kunnon jännää :)

    Ja olipa ihana huomata, että olet pävittänyt blogia. <3 Toivottavasti saat pian koneen kotiin ja muutenkin elämä tasoittuu uomiinsa, hali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiitos <3 voit uskoa kuinka piinallista on elää ilman konetta. Kädet riippuvuudesta täristen... ;-)

      Kyllä tämä tästä taas - ystävien voimalla.

      Pus!

      Poista
  8. Kiva, että pääsit taas pyörähtämään blogistaniaan <3

    Ohhoh, silmiini hyppäsi kommenteista King-vertaus. Pitääpä laittaa nimi muistiin ;) Siis tämä Theorin, King toki on jo muistissani kultakirjaimin piirtyneenä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, lukutahti alkaa taas kiihtymään, joten onpahan syytä käydä kirjastossa ;-)

      Ehdottomasti sun täytyy antaa Theorinille mahdollisuus. Ihanan pelottava mies!

      <3

      Poista
  9. Kovasti onnea uusiin haasteisiin! <3 Ja voi millä meitä dekkarin ystäviä hemmotellaankaan tänä syksynä. Lomaviikolla aion niiiiiin lukea uusimman Pendergast-tarinan. Vielä en ole edes takakansitekstiä tohtinut lukea. Pidetään jännitystä yllä loppuun saakka:D

    VastaaPoista
  10. Kiitos Sonja <3

    Hih, samassa veneessä ollaan. Myös mulla uusi Pendergast hyllyssä mutta en ole uskaltanut vielä kuin kaukaa ihailla :-D

    VastaaPoista
  11. Tämä oli todellakin uskomaton lukukokemus, pakko sanoa etten ole tainnut koskaan tutustua näin intensiivisesti otteessaan pitävään kirjaan...

    (Aamunkajo)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥