tiistaina, huhtikuuta 29, 2014

Pekka Hiltunen; Vilpittömästi sinun

Gummerus 2012, 424s. (pokkariversio)

Toinen kotini. Kummallinen koti, jossa minusta tulee voimakkaampi kuin missään muualla.
Kun hissin ovi yläkerroksessa avautui, hän tajusi toisenkin asian. Häntä ei pelottanut. Kun vaara oli ohi, hän oudolla tavalla piti siitä, miltä hänestä tuntui.
Minun ei pitäisi tuntea näin. Olen ollut hengenvaarassa. Mutta tunnen itseni vahvaksi ja kaikin puolin vähän helvetin hyväksi.

Toinen koti Lialle, tarinamme toiselle päähenkilölle, tulee olemaan salaperäinen Studio. Studio, jonka toimintamalleja Lia alkuun epäilee, kunnes huomaa olevansa jo syvällä jossain uudessa. Jännittävässä. Vaarallisessa.

Mutta miten kaikki oikein alkaa? Alkusivuilla joudumme todistamaan järkyttäviä tapahtumia. Lontoon ytimestä löytyy auto, jonka takapaksissa on jotain sanoinkuvaamatonta. Kyseessä on niin perusteellisesti runnottu ruumis, että sitä epäillään ensin teurasjätteeksi. Lia todistaa kammotusta bussin ikkunasta, eikä saa tapausta mielestään siinäkään vaiheessa, kun poliisi jo lopettaa epätoivoiset tutkimukset. Murhaajaa ei löydetä. Ruumista, joka paljastuu kuitenkin naiseksi, ei tunnisteta.

Sitten, erään kostean syntymäpäiväillan kruunuksi suomalainen Lia tutustuu ilokseen toiseen suomalaiseen naiseen, Mariin. Naiset ystävystyvät, vaikkei Lialle käy vielä pitkään aikaan selväksi, mitä salaperäisyyteen taipuvainen Mari oikein työksee tekee... Kun naisten välinen luottamus lisääntyy, Lia saa graafikon töiden lisäksi muuta puuhaa. Hän ryhtyy auttamaan Maria ja koko Studion mukavan persoonallista väkeä heidän tavoitteissaan.

Tällaistako tämä on? Me ravaamme tutkimassa asioita, selaamassa arkistoja. Teemme vaarallisia asioita. Mutta sillä kaikella ei voikaan tehdä hyvää.
"Eikö heitä voi auttaa täältä jonnekin muualle?" Lia kysyi.
"Totta kai voi. Mutta mihin auttamisen raja laitetaan?" (Mari)

Tavoitteena Studiolla on muokata maailmasta hiukan parempi paikka. Keinot eivät ole aivan laillisia, mutta mitä siitä, kun hätä on kyseessä ja oikeuden täytyy voittaa. Hinnalla millä hyvänsä.

Siinä missä naiset setvivät päällisin puolin muovisen oloisen politiikon vaarallisia tarkoitusperiä, he ottavat työkseen myös autotapauksen. Selviää, että kyse on ihmiskaupasta sen julmimmassa muodossa.

Enempää en uskalla juonesta paljastaa ja rakkaat blogikollegani ovatkin taineet suurimmaksi osaksi tähän ihanaan romaaniin jo tutustua. Tulin hiukan jälkijunassa. Sarjan toinen osa Sysipimeä on ehkä vieläkin parempaa Hiltusta, mutta tämä ensimmäinen osakin tempaisi minut tiukkaan syleilyynsä ja suunnilleen väänsin itkua, kun teos viimein loppui...

Älä asetu suomalaisten naisten tielle, kuuluttaa takakansi. Amen! Kirjan naisissa on potkua ja asennetta siinä määrin, että moni mies saisi ottaa heistä opikseen.


Ihana Pekka, ihana teos! Studiolle luvassa pian jatkoa?

"Nämä suomalaiset naiset ovat kuin myskihärkiä. Me ollaan myskihärkiä."
He nauroivat molemmat.
"Meille maailma on kylmä, hämärä ja tuulinen, mutta me seistään paikallamme eikä hievahdeta", Mari jatkoi. "Meillä on ankara asenne itseemme ja maailmaan. Me ollaan kovempia. Yksinäisempiä ja voimakkaampia."

***

Muita arvioita

Vilkaiskaa myös Hiltusen Iso 

8 kommenttia:

  1. Jee nyt sinäkin olet lukenut tämän, vaikket silloin syksyllä yhteislukuun ehtinytkään. En ole lukenut vielä muita Hiltusen kirjoja, mutta erityisesti Sysipimeä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hyvää kannatti odottaakin :) Sun täytyy ehdottomasti lukea Sysipimeä! Astetta rankempi kuin tämä.

      Poista
  2. Olin ensin ihan hirveän pettynyt kun huomasin että kahden jännärin jälkeen Hiltuselta tulikin ihan toisenlainen kirja, kai sitä on niin tottunut siihen että kirjailijat julkaisevat samaa sarjaa joka vuosi eivätkä mitään muuta välissä... Luin Ison ja tykkäsin siitä mutta silti odotan tulisiko lisää Lian seikkailuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiltunen on ihanan monipuolinen kirjailija <3 Iso oli hyvä, mutta Studiolle mäkin jatkoa odotan. Ehkä seuraava teos kertoo taas Liasta :)

      Poista
  3. Minäkin luin tämän muistaakseni vasta viime syksynä. Tykkäsin kovasti, ja odotan ehtiväni lukea Sysipimeänkin jossain vaiheessa. Kiitos kun palautit tämän mieleeni ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sanna :) kuten Annamille kirjoitin, Sysipimeä on vähän rankempi teos ja tykkäsin vielä enemmän siitä kuin tästä. Lue, lue!

      Poista
  4. Tämähän minun pitää lukea, sillä ilokseni huomasin että tämähän on käännetty enkuksikin, jee! Luulen, että tykkäisin Hiltusen jännäreistä enemmän. Iso ei ollut ihan minunlaiseni kirja, vaikka tärkeä teema siinä ja ehdottomasti se kannatti lukea. Mutta tämä Studio-sarja kiinnostaa kovin!

    VastaaPoista
  5. Ihan varmasti näistä tykkäisit; suomalainen nainen Lontoossa, kuulostaako tutulta? :D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥