tiistaina, marraskuuta 17, 2015

S. J. Watson; Kaksoiselämää

Second life 2015, suom. Laura Beck ja Bazar 2015, 446s. 

Ei auta, en pysty keskittymään. Suljen television. En voi olla ajattelematta Katea. Hän oli sievä mutta ei kaunis, eikä häntä raiskattu. Kate tapettiin koska hän sattui kävelemään väärällä kujalla väärässä osassa kaupunkia väärään aikaan, tai niin ainakin Hugh ja muutkin sanoivat minulle. Siinä kaikki.
Paitsi ettei ole. Ei voi olla.


Julia on keski-ikäinen kohtuu menestynyt valokuvaaja, aviovaimo lammasmaisen kiltille Hughille ja hyvä äiti (vaikka kokeekin jatkuvaa huonoutta) teini-ikäiselle pojalleen Connorille. Paitsi että Connor ei ole hänen oma lapsensa. Connorin synnytti Julian pikkusisko Kate ollessaan itsekin vielä murrosikäinen, kykenemätön huolehtimaan itsestään. Saatikka sitten pojasta. Ja niin Juliasta ja Hughista tuli Connorin viralliset vanhemmat. Näissä kuvioissa, kaavoissa pieni perhe on saanut elellä keskiluokkaista onnea, kunnes kuva särkyy siruiksi. Kate murhataan.

Kuka ja miksi? Raitista alkoholistia Juliaa suru yhdistettynä epätiedon coctailiin ei jätä rauhaan. Veri vetäisi viinaan, mutta hän ei aio antaa periksi. Ei aivan. Hän aikoo selvittää sisarensa taustat, koko tarinan, saadakseen lopulta murhaajan nalkkiin.

Apunaan Julialla on Katen kämppis Anna, joka lienee tunteneen nuoren naisen viime vuosilta paremmin kuin kukaan muu. Anna paljastaa Katen harrastaneen nettideittailua, jopa seksichattailua (hyi hyi!). Kenties murhaaja on piiloutunut saittiin nimimerkin taakse. On vain yksi tapa selvittää, viekö tämä johtolanka mihinkään. Julia luo oman profiilinsa Katen käyttämälle deittisivustolle, ja painaa Enteriä...

Nythän on niin, että ihastuin, ei, rakastuin S. J. Watsonin esikoisromaaniin Kun Suljen silmäni. Teos oli minusta jännittävyydessään niin yllättävä, että se kohosi ilmestymisvuotensa parhaimmaksi trilleriksi. Tietysti Kaksoiselämään kohdistui hirvittäviä paineita. Kirjan on oltava hyvä. Ehkä vielä esikoista parempi? Ja se olisi voinutkin olla sitä, ehkä, ilman esikoisen painolastia.

Valitettavasti jouduin kuitenkin pettymään, melko karvaastikin. Kirja ei ole suinkaan huono, mutta Kun suljen silmäni -romaaniin verrattuna se on huolestuttavan keskinkertainen. Juoni alkaa olla loppuunkaluttua matskua, mutta se silti vetää ja toimii. Ongelmaksi koin koko henkilökaartin, joista inhosin suurinpiirtein jokaista. Päähenkilöä eritoten. Kielellisestikin romaani jäi korkeintaan tasolle tyydyttävä. Voi Watson, mitä oikein tapahtui?

No, itse en pitänyt mutta mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa muodotaa oma mielipiteensä romaanista.


Tajuan yhtäkkisen kirkkaasti että meillä on kasvoillamme naamio, kaikilla meillä, koko ajan. Me paljastamme erilaiset kasvot, erilaisen version itsestämme, maailmalle, toisillemme. Me paljastamme erilaiset kasvot sen mukaan kenen seurassa olemme ja mitä he meiltä odottavat. Jopa yksin ollessamme meillä on naamio, se versio itsestämme joka mieluiten olemme.


***

Romaanista on blogannut ainakin Elegia.


15 kommenttia:

  1. Kun Suljen silmäni oli mahtava lukuelämys, luin kesällä. Ihastuin siihen, pidin siitä. Että tarina kantoi, miten joku voi keksiä noin? Että nukahdat ja unohdat kaiken ja aamulla kaikki alkaa alusta. Että minä odotan tuon uuden lukemista.

    VastaaPoista
  2. Ulla, minäkin tykkäsin aivan hurrrrjasti esikoisesta! <3 Tämä nyt vain ei ollut minun juttuni, mutta odotan innolla, miten tarina sinulle aukeaa!

    VastaaPoista
  3. Annika, kiitos, että säästit aikaani <3

    VastaaPoista
  4. Haha, anteeksi mutta naurahdin :D Melkoinen pannukakku tämä, siis minulle. Olen kuullut, että jotkut ovat tykänneet. Itse tosiaan hajosin henkilöiden uskomattomaan typeryyteen. Noh, aina ei nappaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, onneksi varoitit... Ja niin kun mä tätä odotin! Harmitti ihan! Mutta onneksi olemassa on muitakin kirjailijoita :D

      Poista
  5. Luin juuri tuon Watsonin esikoisteoksen, josta olin äärettömän vaikuttunut. Olikin sikäli hassua huomata, että täällä on juuri kirjoitus toisesta kirjasta. Täytyy tämäkin kyllä lukea kunhan sen jostain hyppysiini saan, katsoo mitä itse pidän siitä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, ehdottomasti kannattaa muodostaa oma mielipide, mutta älä odota liikoja :D Esikoinen oli aivan huippu!

      Poista
  6. Hui mikä pettymys tämä kirja oli. Esikoinen oli todella hyvä. Kaksoiselämä muistutti liika Luptonin Sisarta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin pettymys! Paljon tässä oli Luptonin Sisaren kaltaisia aineita, mutta Sisar monin verroin parempi romaani.

      Poista
  7. Minä taas pitkästä aikaa olin kirjan kimpussa niin, etten meinannut nukkua ollenkaan öisin! Joskus kauan sitten nuorena on kirja temmannut näin mukaansa. Yritin sitten itse miettiä ratkaisua...en olisi kyllä millään osunut oikeaan. Loppu oli - jos ei nyt tylsä niin jotenkin outo ja liian epäuskottava. Mutta varasin kirjastosta tuon esikoiskirjan samalta kirjailijalta. Kiva kun kehuitte sitä, voin hakea sen jo huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja anteeksi kamalasti, olen näemmä unohtanut tähän vastata!! Toivottavasti sait esikoisen käsiisi, se vasta page-turner onkin ;)

      Poista
  8. Sain luettua kirjan, mutta minun odotukseni olivat olleet liialliset. Edellinen kirja on täydellinen. Lukihan tämän, mutta tämä jäi ontoksi.

    VastaaPoista
  9. Nimenomaan; ontoksi jäi. Ihmettelen miten tällainen kirja, koska kirjailijan esikoinen oli ihan täydellinen...

    VastaaPoista
  10. Heippa,

    oli pakko tulla vähän kommentoimaan tätä, sain itse juuri luettua kirjan loppuun. Ja OMG, vaikka olin jo "kuullut" juttuja, (Elegia, pikkusiskoni), että tämä ei millään muotoa ole esikoisen tasoinen, päätin kuitenkin (kuten aina) lähteä avoimin mielin kirjaa lukemaan.

    Mutta tsiisus, en muista milloin olen viimeksi lukenut näin kehnon kirjan!!! =D Kaikki käytännössä tökki. Päähenkilö käsittämätön törppö, juoni plääh, yhtä vatvomista ees taas, ja sitten välillä tuntui että luki jotain hirveää "erotic-littiä", kaikki väännetään rautalangasta (ihme, että loppu oli niin "avoin") ja syyllisen arvasin oikeastaan heti, kirjoitus suorastaan amatöörimäisen kliseistä, ei hyvää päivää. =D Muistan kyllä, että en pitänyt Watsonin kirjoittamista erityisen hyvänä edes esikoisessa, mutta silloin vetävä juoni pelasti. Nyt kun ei ollut sitäkään... Kirjan ainoa koukuttavuus tuli sitä kautta, että halusin vain mahdollisimman äkkiä lukea sen loppuun, ettei tarvitse enää lukea mitään niin typerää. =D

    Mutta tiedätkö, joskus tekee tosi hyvää lukea oikein "huono" kirja. Ai että niitä turhautumisen tunteita, joita sellainen voi aiheuttaa!!! Kyllä se on kehnonkin kirjan kirjoittaminen taito. =D Joten no hard feelings, Mr. Watson. =D

    Itse tulin ajatelleeksi, että mitä jos Second Life on kirjoitettu ennen Before I Go To Sleep:iä? Se on voinut olla aikoinaan hylätty käsikirjoitus, joka on sitten menestyksen jälkeen otettu julkaistavaksi... Kuka tietää. =D

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥