 |
| Annihilation 2014, suom. Niko Aula ja Like 2015, 222s. |
Tähän paikkaan oli aikojen saatossa valunut ihmishenkiä, vapaaehtoisesti maanpakoon tai pahempaan lähteneitä. Kaikkea väritti loputtomien epätoivoisten taisteluiden tuntu. Miksi meitä edelleen lähetettiin tänne? Miksi me yhä lähdimme? Niin paljon valheita, niin vähän kykyä kohdata totuus. Tunsin, miten X-alue mursi mieliä, vaikka omani olikin vielä kunnossa. Päässäni pyöri laulun säe: Kaikki tämä turha tieto.
Liken julkaisema Eteläraja-trilogia hiipi lukulistalleni varkain, toisten suosituksia seuraamalla sen löysin, kuten näemmä parhaat kirjat aina. Fraasinomaisesti voisin todeta jonkin liikahtaneet minussa kun näin nämä kannet. Luin takatekstin, jossa viitataan, ah, ikisuosikki tv-sarjaani Lostiin.
"Ainutkertainen ja kaunis, häiritsevä ja loistokas."
- Warren Ellis
"Karmiva ja kiehtova."
- Stephen King
(Takakannesta)
Erityisesti alleviivaisin sanaa häiritsevä. Alue X:ssä on jotain paranoidisen kiehtovaa, liejuisen koukuttavaa, sellaista, mikä tai joka herättelee niin teoksen henkilöiden, kun lukijankin pakkomielteet. Sen imussa on vastenmielisen viehättävää edetä, Hävityksestä Hallintaan, Hallinnasta ensi vuonna ilmestyvään Hyväksyntään.
Hävitys aloittaa sarjan vimmaisen viisaalla tyylillä, järein asein. 12. retkikunta on lähetetty X-alueelle ottamaan tarkemmin selkoa tuosta salaperäisestä (lostmaisesta) paikasta. Aluetta kierää vielä enemmän hämmennystä herättävä raja. Mikä tai kuka tuon säkenöivän rajan pystytti, jää arvoitukseksi. Kuten koko alue. Sillä, kuten retkikunnan jäsenet saavat huomata, mikään ei ole luonnonkauneudessa ja -kauheudessa rehottavalla alueella kuten ennakkotiedot ilmoittivat. Mitkään säännöt eivät päde täällä, paitsi alueen omaan, hirvittävään logiikkaan nojaavat lait.
Missä syntisen kädestä tullut kuristava hedelmä on sinne tulen tuomaan kuolleiden siemenet jaettavaksi madoille jotka...
 |
| Authority 2014, suom. Einari Aaltonen ja Like 2015, 382s. |
"Normaali ihminen luovuttaisi. Se olisi täysin normaalia."
"Luovuttaisitko sinä?" Control kysyi.
"En. Mutta minä en olekaan normaali."
"En minäkään."
"Mitä se tarkoittaa meidän tapauksessamme?"
"Samaa kuin aina."
Kun ensimmäisessä osassa liikutaan Alue X:n arvaamattoman liukkailla poluilla, keskittyy Hallinta rajan tälle puolen, "meidän" puolellemme, jossa hallituksen salaama laitos, Eteläraja on juuri saanut uuden johtajan. Agentti nimeltä Control pääsee ensitöikseen kuulustelemaan X-alueelta palanneen retkikunnan selviytyjiä. Anti jää kuitenkin oudon laimeaksi, ja ainoa henkilö, joka pystyisi kertomaan mitään tarkempaa, onnistuu herättämään Controlissa nimettömän pelon.
Jo itse rapistuva, valtaisa rakennus kätkee sisäänsä mysteerin, jota mies yrittää jatkuvasti kasvavan uhantunteen varjossa ratkoa. Miksi hänelle annetaan selkeästi väärää tietoa Alueesta? Kuka salaa, mitä ja miksi? Ja voisiko pitää paikkaansa, että raja on jatkuvassa, laajenevassa liikkeessä?
Hävitykseen verrattuna Hallinta starttaa tuskastuttavan hitaasti, kuin kiusoitellen jakamalla turhan tuntuisia faktoja päähenkilöstä, ja hänen haparoivasta tutustumisestaan uuteen työpaikkaansa. Jossain vaiheessa lukija huomaa tulleensa kuin hypnotisoiduksi hitauteen, ja juuri silloin aletaan raotella hirvittäviä asioita...
Eteläraja-trilogia on kokonaisuutena niin toimiva, niin piinallisesti alitajunnan mörköjä herättelevä, että sitä on luettava mietiskellen, ajatuksen kanssa. Se onnistui herättämään minussa jonkin alkukantaisen pelon, jollaiseen en aiemmin ole kirjallisuuden parissa törmännyt. Kertakaikkisen loisteliaan mahtavan sarja, jonka tainnuttavaan koukkuun jää vailla puolustautumisen mahdollisuutta.
Tammikuuta ja Hyväksyntää odotellessa...
***
X-alueella ovat seikkailleet ainakin MarikaOksa, Kirjavinkit Mikko, Krista ja Niina T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Kiitos kommentistasi! ♥