torstaina, tammikuuta 12, 2017

Beth Lewis; Suden tie



The Wolf Road 2016, suom. Elina Koskelin ja Like 2017, 410s, (ennakkokappale)

On olemassa rajoja, joita ei yksinkertaisesti saa ylittää. Elämän sääntöjä. Huvin vuoksi tappaminen on yksi niistä. Siitä ei seuraa mitään hyvää. 


Maailmaa, sellaisena kuin me sen tunnemme, ei enää ole. Tapahtui hiton typeryys, tai miksi sitä hulluutta tahtookaan kutsua, jonka jälkeen sivilisaatio on jälleen vajonnut luonnon armoille. Kaupunkeja toki alkeellisissa muodoissa löytyy, mutta suurin osa ihmisistä asuu metsissä. Onko ihminen, ihmisyys muuttunut tämän uuden mahdollisuuden myötä? Eipä tietenkään.


"Maailma ei muuttunut. Murhia, raiskauksia ja tappeluita tapahtuu edelleen. Pilasimme kaiken", hän sanoi. "Saimme tilaisuuden, puhtaan lehden, mutta jatkoimme vain samaan tapaan kuin aina ennenkin."


Tarinan sankaritar, nuori Elka, on jäänyt mummonsa huostaan vanhempien lähdettyä etsimään heille parempaa elämää. Mutta myrskyt eivät ole enää normaaleja, ne uhkuvat ja raivoavat kuin menetetyn maan puolesta. Näin pienestä tytöstä tulee koditon. Kunnes hän tapaa Ansastajan. Miehen, jota tyttö kutsuu salaa isäkseen. Onhan hän ainoa, joka opettaa Elkalle metsästämistä, kalastamista, sanalla sanoen selviytymistä.

Kun hirvittävä totuus Ansastajasta sitten selviää, tytön ainoaksi mahdollisuudeksi jää paeta. Kävellä, syödä, nukkua, ja taas kävellä niin kauas kuin riuskat jalat kantavat, ja toivottavasti ne kantavat aina omien vanhempien luokse saakka. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu sairaita asioita. Eläimelliseen elämäntapaan tottunut Elka, tuo rohkea, urhea nuori nainen, oppii jotain jo kadottamaansa; hän löytää itsestään inhimillisyyden. Empatian. Rakkauden. Elka oppii sen tosiasian, että meissä kaikissa asuu valo ja varjo.


Kaiketi kyse on valinnasta. Joko elää koko elämänsä rikkonaisena tai sitten nappaa ehjyyden hetkiä mistä vain voi, tarkoitti se sitten mitä tahansa. Tämä on kivun ja paskan ja veren ja luotien maailma. Tämä on maailma, missä vahvalla käsivarrella on enemmän arvoa kuin vahvalla mielellä.


Lontoolaisen Beth Lewisin Suden tiestä uumoillin psykologisen trillerin vivahteilla maustettua selviytymistarinaa. Mutta tämähän potkaisi niin että tuntui. Elka raivasi alkuun hiukan takkuillen, mutta lopulta kaikki lämpimät tunteeni herättäen, tiensä suoraan sydämeeni. Suden tie on äärimmäisen koukuttava ja mukaansatempaava tarina, silti se on kokonaisuudessaan paljon enemmän. Niin viisas ja syvällinen, että voin suositella kirjaa myös genreä vierastaville lukijoille. Jälleen kerran; olen myyty!



Yksikään susi tai karhu ei luovuta, kun ne joutuvat lyödyiksi tai ovat nälissään. Onko karhun koskaan nähty loikkaavan kallionkielekkeeltä, koska se kohtasi elämässään vastoinkäymisiä? Ei ole. Villieläimet jatkavat, kunnes lihaksissa ja luissa ei ole yhtään voimaa jäljellä. Villieläin ei luovuta; ne jatkavat iäisyyksiin asti, samoin tekisin minä.



48 kommenttia:

  1. Just bloggasin minäkin tästä. Taivas miten hyvä, just meille vähän tummasävyisille suunnattu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Krista, just meidän kirja <3 Yllätti kyllä positiivisesti, vaikken huonoa odottanutkaan :)

      Poista
  2. Houkuttelevan näköinen kansikuva ja mielenkiintoisen oloinen tarina. Pitää laittaa varaukseen tämä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti suosittelen :) Tosiaan, kannetkin tässä onnistuneet!

      Poista
  3. Suden tie totisesti viihdytti. Nyt olenkin taas ymmyrkäisenä, miten pääsisin samanlaiseen lukuvauhtiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tämä aiheutti minullekin lukujumia ja tuli himo lukea jotain vastaavaa :) Olen lääkinnyt itseäni dystopioilla ja toimii!

      Poista
  4. Kuulostaa oikein hyvältä. Pitää ottaa lukuun.

    VastaaPoista
  5. Mulla ei ole mitään dystopioita vastaan, mutta tässä on jotain sellaista, että tämä teos ja minä hyljimme toisiamme. Kun nyt kuitenkin niin kovasti kehut, niin mietinpä asiaa vielä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieti ihmeessä :) Mulla on vähän sama juttu fantasiakirjallisuuden kanssa, ei niin ei. :)

      Poista
  6. Hyllyssä on, mutta ehkä en uskalla lukea...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä uskallat! :D Minusta tämä ei ollut lainkaan ahdistava, jännittävä kylläkin, ja jollain tapaa rohkaiseva.

      Poista
  7. Tää on kyllä omiin silmiini luotaantyöntävää kantta myöten brändätty niin taitavasti sellaiseksi kirjaksi, johon voisin väittää olevani ikinä tarttumatta, mutta niin.. Ehkä joskus sitä voisi yrittää vähän siirtyä juuri niiltä omilta mukavuusalueilta vähän ulommas, kokeilla sitäkin, mikä ei edes kiinnosta yhtään. Tiedä mitä sitä vielä saattaisikin löytää. :) Kirjoitat kirjasta varsin houkuttelevasti, ei se siis ehkä ihan täysin edes voikaan olla sellainen, miksi sen mielessäni jo olen tuominnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ruskea ei ehkä ole ihan se itsellenikään mieleisin värisävy :D Aina kannattaa kokeilla, jos yhtään kiinnostaa. Varsin erilainen lukuelämys, sain enemmän mitä odotin.

      Poista
  8. Mä tykkään dystopioista, mutta eniten sellaisista, joissa ei ole lapsia. :-D Esim. McCarthyn Tietä en ole uskaltanut lukea. Mutta pistän tämän korvan taakse, koska noi kirjasta nostamasi lainaukset vaikuttaa hyviltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, jos dystopioista tykkäät niin sitten ehdottomasti :D Päähenkilö on lapsi vain aivan alussa, suurimman osan ajasta vajaa parikymppinen, ja varsin pärjäävä tapaus!

      Poista
  9. Vaikuttaapa kiinnostavalta - lisäänpä lukulistalleni. Saa tosin nähdä, milloin sen loppujen lopuksi luen. :D

    VastaaPoista
  10. Tää genre on mulle vieraampaa ja tähän saattaisin tarvita jonkilaisen haasteen, jotta olisi motivaatiota lukea. Juuri nyt mun lukemiseni on niin historiallis-uskonnollista :) Oon tykänny kyllä Johanna Sinisalosta, mutta tää ei ihan taida olla sellaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, ei tästä ihan Johanna Sinisalo tule mieleen. Beth kirjoittaa räväkämmin ja hyvin avoimesti. Aina kannattaa kokeilla :)

      Poista
  11. Sait kyllä kirjan kuulostamaan kiinnostavalta, vaikka aika synkät vibat tuosta kirjasta lähteekin. Maja Lunden Mehiläisten historia oli niin pettymys dystopiakuvauksessaan, että olen kartellut dystopioita viime aikoina. Ehkä tämä muuttaisi kelkan suuntaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en uskaltanut sitä Mehiläisjuttua lukea alkuunkaan, kun oli saanu niin murska-arviot :D Mutta hei, dystopioista löytyy myös helmiä, ja tässä sulle sellainen :D

      Poista
  12. En mä tästä kirjasta osaa oikein mitään sanoa, mutta pakko kertoa, että sun blogia oli siteerattu Antti Tuomaisen Synkkä niin kuin sydämeni -kirjan norjankielisen käännöksen takakannessa. Bongasin paikallisesta kirjakaupasta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä?? Iiiik!! Ja vielä Tuomaisen kirjassa! Voi kuule kun pelastit mun päiväni, kiiiitooos! <3 Teen marsujeni tyyliin iloloikkia :D

      Poista
  13. En yhtään ihmettele, että rakastat dystopioita ja selviytymistarinoita, niissä on sitä jotain<3 Osaatko muuten suositella mitään kotimaista tulevaisuuden kauhua? :D Ja olethan katsonut Viggo Mortensenin tähdittämän Tien? :D
    (p.s tosi symppis uus tausta!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Disa, halusin jotain neutraalimpaa taustaa taas vaihteeks :D Tien olen joo lukenut ja katsonut (Viggo <3), ja molemmat oli aivan loistavia! Hmm. Mie luen tosi vähän suomalaista kauhua, lähinnä vain Hautalaa, ja hänellä ei tulevaisuuteen sijoittuvia tarinoita ole. Täytyy ihan miettiä!

      Poista
  14. Voisin ottaa harkintaan. Ehkä joskus uskallan :D
    Tiia

    VastaaPoista
  15. Vaikuttaa tutulta, kun tsekkasin brittikannen. Olin ajatellut skipata muun tarjonnan ollessa niin suurta, mutta pistänpä vielä harkintaan, kun näyttää olevan saatavilla meidän kirjastossakin. Pistänpä sen sinne heti ylös (kätsää kun voi luoda listoja kirjastopalveluun).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä! Mietin onko tää jopa liian kesy sulle, mutta kokeile :D

      Poista
  16. Vaikuttaa tutulta, kun tsekkasin brittikannen. Olin ajatellut skipata muun tarjonnan ollessa niin suurta, mutta pistänpä vielä harkintaan, kun näyttää olevan saatavilla meidän kirjastossakin. Pistänpä sen sinne heti ylös (kätsää kun voi luoda listoja kirjastopalveluun).

    VastaaPoista
  17. Kuulostaa hieman liian synkältä. Tämän kirjan lukemiseen tarvitaan tietynlainen mielentila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei kaikkea tarvitse itse lukea, meillä on niin monenlaisia makuja <3 Mie koin tämän ennemminkin rohkaisevana, oli sen verran raisu tuo päähenkilö!

      Poista
  18. Jännän kuuloinen kirja. Ehkä sitten, kun aurinko paistaa ja on leppoisa tunnelma muuten. Nyt tuntuu, että kaipaan jotain viihdyttävää "aivot narikkaan" tyyliä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Ja itse luen juuri uutta Liane Moriartya, ah :)

      Poista
  19. Komppaan Minnaa ja totean, että tämän voisi lukea auringon paistaessa ja elämän ollessa muutenkin valoisampaa. Juuri nyt on jo valmiiksi niin paljon ahdistusta ja jännitystä ilmassa, että parempi etsiä jotain muuta luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tsemppiä! Nyt luen itse Liane Moriartya, sopivan kevyen kiehtovan jännää tähän vuodenaikaan :)

      Poista
  20. Minulla nousi vähän niskavillat tuosta "tapahtui yksi hiton typeryys" -lauseesta. Kun seuraa tapahtumia Atlantin takana, niin tuntuu siltä että sellainen vahingonpoikanen on lähempänä kuin pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, älä muuta sano, huh huh. Mielellään sitä ajattelisi näitä vain fiktiivisinä tapahtumina mutta... Aika näyttää.

      Poista
  21. Dystopiat eivät taida olla minun juttuni. Kokeillut olen Siilon, Kudottujen kujien kaupungin, Mehiläisten historian, eikä niistä mikään ylitä Orwellin maailmaa. Arviosi antaa kuitenkin toivoa ihmisyydelle, vaikka just nyt fiilikset ovatkin ihmettelevät, voiko tämä nykyinen maailman touhu olla oikeasti totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, pelottavia ja ahdistaviakin aikoja elämme. Rohkeutta tässä tarvitaan, aivan kuten tarinan päähenkilö. Kaikki ei ole kaikille, ja hyvä näin :) Jos Kudottujen kujien kaupunki ei sykäyttänyt, kannattaa genre unohtaa :)

      Poista
  22. Tämäkin tuossa ennakkokappalepinossa kellii. Koska SINÄ suosittelet, pidetään sitä lukulistalla :D

    VastaaPoista
  23. Luin viikonloppuna ja pidin paljon, hieman grimdarkia post-apokalyptisessa maailmassa. Kova juttu esikoiskirjaksi.

    VastaaPoista
  24. Minusta tämä oli enemmänkin dystopian ja trillerin sekoitusta ajassa, joka oli muuttunut tapaperoiseksi villin lännen tyyliseksi seikkailumaaksi. Ei napannut olla metsästettävänä tai metsästäjänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuitenkin että luit :) Kaikki ei aina nappaa. Meinasin juuri blogata kirjasta joka suuri pettymys, mutta jätän sen myöhemmäksi.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥