maanantaina, lokakuuta 02, 2017

Antti Tuomainen; Palm Beach Finland


Like 2017, 332s.

Se oli vahinko. Harmillinen sattumus. Se johtui työnnön ja vedon epäsuhteesta, väärinkäsityksestä. Siksi niska murtui ja päästi äänen, joka muistutti kuivan laudan katkeamista.


Näissä tunnelmissa alkaa jo kansainvälisestikin menestyneen kirjailija Antti Tuomaisen tuorein tajunnanräjäyttäjä. Jos kaipaat mennyttä kesää, joka ei varsinaisesti helteillä hellinyt, palauttaa Palm Beach Finland sinut kotimaisille hiekkarannoille. Aurinko kurkistelee rivien väleistä, tarinan hykerryttävä taika löytyy huolella laadituista henkilöhahmoista. Ja tietysti tragikoomisista juonenkäänteistä.

Pientä merenrantakaupunkia ravistellaan nyt niin että tuntuu. Ensin saapuu Jorma Leivo, tuo unelmiaan hullunkiilto silmissä seuraava mies, joka ostaa entisen Loma-Kähärän tarkoituksenaan loihtia siitä hottest beach in Finland. Tyyliin Florida. Uudet värisävyt täplittävät tuulessa värjöttelevän rantamaiseman. Turkoosinpinkki miljöö on saanut myös palmunsa, muoviset tosin, mutta ei kai kaiken voi olettaa sentään aitoa olevan.

Ja sitten. Tapahtuu murha. Tai ainakin tapahtumasarja, jonka lopputuloksena on kuollut mies.


Chico ajatteli, että unelmat olivat joskus niin painavia, että olivat liikaa, kuin typerä avaamaton sadan kilon reppu, jonka pelkät hihnat hiersivät ja kuristivat hengiltä.



Jan Nyman, rikospoliisi peitetoiminnassa, lähetetään ottamaan selvää siitä mitä Palm Beach Finland oikeasti pitää sisällään. Matematiikan opettajaksi muuntautunut sankarimme menee omaksi harmikseen, mutta lukijoiden iloksi, ihastumaan tapauksen pääepäiltyyn. Tai tapauksien, sillä homma meinaa kirjaimellisesti karata käsistä surkeiden sattumusten seuratessa toisiaan...


Jälleen yksi kesä. Vihreus, joka kesti hetken. Aurinko, joka nousi niin korkealle, että sen oli pakko kostautua. Ja se kostautui, verisesti. Puoleen vuoteen se ei edes näyttäytynyt. Ja niin oli vuosi mennyt, jälleen yksi kokonainen elämän vuosi.



Miehenkokoisia unelmia kolmessatoista lämpöasteessa. Surffailua jääkylmässä vedessä ja tulikuumissa tunteissa. Tämä Mies joka kuoli -teoksen henkiseksi perilliseksi kutsuttu jännäri repäisee mahdollisesta syysmasennuksesta hilpeän veijarimaiseen pyöritykseen. Minulle kirja osoittautui täsmälääkkeeksi edelleen otteessaan riuduttavalle lukujumitukselle. Rakastan kirjailijan kieltä, sen erilaisia variaatioita ja merkityksiä! Rakastan myös syksyä (sori Leivo), johon nykyisellään kuuluu tuore romaani Tuomaiselta.




 
Hän katsoi itseään peilistä aamun valossa ja pohti miten paljon tarvitaan siihen, että kolmekymmentäyhdeksänvuotiaana katsot itseäsi peilistä ja tiedät, että tästä eteenpäin kaikki on toisin.



6 kommenttia:

  1. Annika, suorastaan pelkään tätä 'veijariromaania', sillä en siedä huumoria dekkareissani! Haluan intohimoa ja kuolemaa. Mistä muusta kannattaa kirjoittaa kuin rakakudesta ja murhasta. Ei siinä mitään huumoria kaivata. Ihan erikseen on loista Kukkia Birgitalle, jota jaksan nauraa aina vain, mutta sehän ei olekaan dekkari. Rakastin niin Kaivosta...nyyyh. Miksi Antti ei voisi kirjoittaa Kaiovksen henkeen. Kyllä hän vielä sen tekeekin.

    (Odotan niin kuumana mitä sanot Lemaitren Silmukasta!!!)

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Tuomainen ilmeisesti nyt kokeilee tätä Mies joka kuoli -tyyliä, mutta aikansa kutakin. Varmasti "uusi" Kaivos sieltä vielä tulee! Hänellä on viisautta ja taitoja muuntautua moneksi :)

      Iik, älä nyt, tulee paineita :D Yritetään...

      <3 <3 <3

      Poista
    2. Antista on niin moneen. Ja kaiken huipuksi hän on minusta äärimmäisen miellyttävä. Viime viikon Annassa taisi olla hänestä paras kuva ikinä. Kuva, joka oli sielukas. Haluan Antin sekä romanttisena että murhaavana!

      <3

      Poista
    3. Leena, tuo on ihan totta, Antti antaa itsestään vaatimattoman ja sydämellisen kuvan. Oih! Innolla jäämme odottamaan jatkoa...

      <3

      Poista
  2. Vähän samoilla linjoilla kuin Leena. Huumori on vaikea laji aina, ja dekkarissa tai trillerissä se tuntuu olevan outo vieras, jota aina kummeksun. Mutta tää on tietysti pelkkä makukysymys. En oikein saanut tästä kirjasta otetta, sen monista hyvistä elementeistä huolimatta. Mies joka kuoli ihastutti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Arja, Mies joka kuoli on helpommin lähestyttävä. Tämä menee jo melko kiemuraiseksi eikä uskottavuudesta voi tietysti puhuakaan... Mutta minua teos viihdytti :) <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥